Jo' Buddy One Man Band ja Dr. Feelgood Klubilla 13.9.2018

Uudet ja entistä sävähdyttämämmät kokemukset ovat tänä päivänä SE juttu, oli kyse sitten matkustamisesta, ruoasta tai vaikkapa monista eri kulttuurin muodoista. Pääasia tuntuu olevan, että aina pitää saada lisää, enemmän, värikkäämpää. Tämä on tietysti osittain ihmisen perusluonteeseenkin kirjoitettua. Eihän edistystä sen kummemmin yksilön kuin yhteiskunnallisellakaan tasolla muuten tapahtuisi, mutta kyllä tällaisessa suhtautumisessa elämiseen ja kokemuksiin on myös markkinamiehillä sormensa pelissä. Monesti ihmiselle olisi hyväksi hetki miettiä, että onko kaikki uusi aivan välttämätöntä, vai voisiko joskus olla tyytyväinen ihan siihen vanhaan ja koeteltuun. Kannattaisi ehkä katsoa välillä sivuilleen ja taaksekin ja huomata, että jotkut asiat on aikaisemmin osattu ja osataan nytkin aivan riittävän hyvin ja antaa itselleen lupa nauttia uusien kokemusten lisäksi myös jostain tutusta ja hyväksi havaitusta. Pyörä toimii edelleenkin.

Tällaisia mietteitä kirvoitti viikko sitten Klubilla järjestetty musiikillinen illanvietto, jossa paikalle saapuneita yleisön edustajia viihdyttivät Jo' Buddy One Man Band ja Dr. Feelgood. Kummankaan esiintyjän musiikki ei todellakaan ole eilen keksittyä, mutta perhanan hyvin se vaan toimii ja on vuonna 2018 edelleen erittäin relevanttia.

Illan aloitti Jo' Buddy, Suomussalmen lahja suomalaiselle juurimusiikille. Tällä kertaa ihan itsekseen esiintynyt Jo' groovasi niin kuin vain hän osaa yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella. Musiikissa oli riittävästi särmää ja se rullasi ja rollasi juurevasti. Kitara, laulu ja rytmiboksi muodostivat rootsin pyhän kolmiyhteisyyden. Setti koostui sekä miehen vanhemmasta että uudemmasta tuotannosta ja kaikki oli ennallaan, mikä on tässä tapauksessa tietysti aivan pirun hienoa. Mukavaa oli, että myös yleisö, josta suurimmalle osalle Jo' oli varmaankin tuntematon entuudestaan, selkeästi otti miehen musiikin avoimesti ja sydämellä vastaan ja viimeisenä soinut Elevator Boogie aiheutti jopa pienoista villiintymistä. Näin se hyvä sanoma leviää, mainio keikka.

Dr. Feelgoodin tuntevat tietysti ”kaikki”. Tämä jo vuonna 1971 perustettu rytmibluus/rokkenroll -yhtye jatkaa vahvan ja viihdyttävän musiikkinsa lähettiläänä vuodesta toiseen ympäri maailmaa, eikä ole harvinainen vieras Suomessakaan. Jäsenet ovat vuosien vieriessä vaihtuneet, mutta bändin musiikki ei ja tässäkin tapauksessa pysähtyneisyys osoittautuu siunaukseksi. Klubin lavalle nousivat Robert Kane laulu ja huuliharppu, Steve Walwyn kitara, P.H. Mitchell basso ja Kevin Morris rummut. Morris on ollut mukana peräti 80-luvun puolivälistä ja Kane yhtyeen tuoreimpana jäsenenä hänkin jo lähes kaksikymmentä vuotta. Dr. Feelgoodin musiikki on sitä kaikkein yksinkertaisinta rytmimusiikkia, mutta sen hyvin soittaminen ei ole lainkaan helppoa ja yksinkertaista. Musiikille täytyy antaa sielu ja sen nämä vanhat herrat todellakin osaavat. Bändin keikka oli oiva osoitus asialleen omistautumisesta ja se näkyi ja tuntui sekä lavalla että yleisön joukossa. Setissä soivat sekä vanhat Dr. Feelgood-standardit että rokkenrollin klassikot ja homma toimi kympin arvoisesti.

Joskus ja monestikin sitä haluaa kuunnella esimerkiksi vapaata jazzia tai vaikkapa Luigi Cherubinin huikeata Requiemia ja vaikka mitä uutta ja vanhaa musiikkia, mutta kyllä välillä kaikista turhista koristeluista riisuttu rokki ja muu juurimusiikki, varsinkin elävänä, on parasta ravintoa ihmisen sielulle.

Kiitokset esiintyjille, Pevelle totutun korkeatasoisesta miksauksesta ja koko Klubin mainiolle porukalle. Valomies ei muita värejä kuin punaisen tällä kertaa paletistaan löytänyt, mutta tultiinhan silläkin toimeen.

Blogissa vain osa illan valokuvista. Kaikki kuvat löytyvät TÄÄLTÄ.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Billy T Band Down Home Kivessä 6.9.2018

Ihmisen, kuten kaikkien muidenkin eliöiden, elämä jaksottuu erilaisiin vaiheisiin. Suomessa yksi jokaisen elämään vaikuttava rytmi muodostuu vuodenajoista. Historiallisesti ihmissuvun taipaleeseen sisältyvät erilaisten mineraalien ja metallien mukaan nimetyt kaudet. Tällä hetkellä olemme juuri jättäneet taaksemme kesän ja sen laiskanpulskean ollostelun ja syksy on vihdoinkin saapunut. Pirkanmaalaisille juurimusiikkiharrastajille syksy tarkoittaa muiden ilojen ohella myös Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n vetämän Down Home Kivi -klubin uuden lukukauden alkua.

Tervetuloa siis tuoreelle ja herkulliselle Kivikaudelle, jonka avasi Kulttuuriravintola Kivessä viime torstaina norjalaisyhdysvaltalainen Billy T Band. Orkesterissa musisoivat William ”Bill” Troiani basso ja laulu, Ian F. Johannessen kitara, Håkon Høye kitara ja taustalaulu ja Henrik Maarud rummut ja taustalaulu. Yhtyeen nokkamies Troiani syntyi New Yorkissa ja muutti Osloon vuonna 1997. Hän on musiikkiuransa aikana soittanut muiden muassa 12 vuotta Eddie Kirklandin kanssa ja Tom Russell Bandissa 10 vuotta. Näiden lisäksi Troiani on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Lightnin' Hopkinsin ja Nanci Griffithin kanssa. Yhtyeen norjalaisjäsenet ovat hekin kouliintuneita juurimuusikoita ja Billy T Bandin pitkään jatkunut olemassaolo kuuluu selkeästi yhtyeen saumattomassa ja tiukassa yhteissoitossa.

Kvartetin, perinteisesti kahteen settiin jaettu, runsaan puolitoista tuntia kestänyt keikka piti sisällään varsin monipuolisen kattauksen bluesia, rokkenrollia, kantria, soulia ja muutaman genren rajoillakin kiikkuvan kappaleen. Omien kappaleidensa, lähinnä Troianin ja Høyen käsialaa, lisäksi bändin keikkarepertuaariin kuului virkistävän omaperäisesti valittuja lainakappaleita, joista eritoten ensimmäisen setin lopuksi kuultu Johnny Hortonin I'm Coming Home jäi mieleen vetona, joka pisti jäykimmätkin bluesänkyrät svengailemaan, no ainakin päänsisäisesti. Kappale oli kitaristien juhlaa ja varsinkin Johannessenin revitykset olivat kertakaikkisen riemukkaita.

Nelikon jokainen jäsen hoiti tonttinsa moitteettomasti ja kuten jo aiemmin mainitsin, myös bändinä homma toimi erittäin, erittäin hyvin. Soitto kulki luonnikkaasti, oli kyse sitten keskitempoisesta groovailusta tai railakkaasta rokkenrollista ja kun vielä ohjelmistokin oli ajatuksella koottu, niin mikäs siinä oli nautiskellessa Kiven salin täyttäneiden musiikin rakastajien keskellä. Keikan jälkeen kuulin monelta taholta kommentteja tyyliin, ”helvetin kova bändi” ja ”olipa tosi kivaa” ja eipä tässä muuta voi yhtyä näihin mielipiteisiin, mainio aloitus uudelle Kivikaudelle!

Videot:

Gone

I'm Coming Home

Don't You Mess With My Money

Trying To Live My Life Without You Baby

Ordinary Girl

Tusen takk Bill,  Håkon, Ian og Henrik! Kiitokset myös Savisaaren Simolle huippumiksauksesta, Jukalle ja Bluesinrakastajille järjestämisestä ja Kiven iskurityöläisille huollosta ja huolenpidosta.

Seuraavan kerran kokoonnutaan Kivikauden merkeissä torstaina 27.9. ja silloin onkin luvassa jotain aivan muuta. Greta, Stella ja Sunniva Bondesson eli maailman paras tyttöbändi Baskery suoraan Vittulajänkältä, näin minulle ainakin kerrottiin, tulee ja räjäyttää Kiven. Tosin bändi toimii nykyään Los Angelesista käsin ja on esiintynyt muiden muassa Brian Setzerin ja Robbie Williamsin kanssa samoilla areenoilla. Luvassa on mud-countrya, banjo-punkia ja vaikka mitä. Jos tämän jätät väliin, olet todellakin neliö. Ilta tullaan takuuvarmasti myymään loppuun nopeasti, joten nyt on parempi toimia vikkelästi, koska ovelta käännyttäminen ja pitkäkestoinen harmittelu ei todellakaan tee terveydellesi hyvää. Ennakkolippuja voi varailla TÄÄLTÄ.

Blogin yhteydessä vain osa valokuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Näin joulun taas uhatessa aivan nurkan takana muistutettakoon, että Down Home Kiven historiikkia, ”Bluesia Kiven Sisässä – Down Home Kivi 10 vuotta”, on vielä jäljellä jokunen kappale ja 25 euron nimellisellä korvauksella tämä 50 keikkaa ja lähes kaksisataa valokuvaa sisällään pitävä teos löytää tiensä sinun ja kaverisikin, sukulaisista nyt puhumattakaan, kirjahyllyyn. Kirjaa voi ostaa Down Home Kivi -illoissa Bluesloversien edustajalta. Sitä löytyy myös Kulttuuriravintola Kivestä, Ravintola Telakalta ja Kitarakuusta ja helsinkiläiset voivat tiedustella kirjaa Lasolan Maijulta.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com