torstai 14. joulukuuta 2023

Edward Seger & Sounds of Silence ja Jemma-gaala Down Home Kivessä 7.12.2023

 

Ihmiskunnan historia jaetaan erilaisilla perusteilla monenlaisiin ajanjaksoihin. On vuosikymmenet,-sadat ja -tuhannet, bc, ad, valtakuntien ja valtiaiden kukoistuskaudet jne. Myös musiikissa tätä jaottelua harrastetaan yleisesti. Viime torstaina päättyi yksi merkittävä aikakausi suomalaisen ja erityisesti tamperelaisen juurimusiikin historiassa kun Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaama Down Home Kivi-bluesklubi vietti jäähyväisiään. 17 vuotta sitä kesti ja näiden vuosien aikana juurimusiikin ystäviä hellittiin kymmenillä ja taas kymmenillä upeilla illanistujaisilla, joissa musisoivat sekä kotimaiset että ulkomaalaiset huippumuusikot. Itse sain nauttia näistä keikoista 15 vuoden ajan ja ne ovat sekä laajentaneet että syventäneet ymmärrystäni ja käsitystäni tästä hienosta musiikkigenrestä sen lisäksi että olen saanut tutustua isoon joukkoon upeita ihmisiä niin esiintyjissä kuin katsomonkin puolella. Kivaa on ollut! Kiitos ja kumarrus näistä vuosista Jukka Mäkinen, Arska, Nevski, Jari, Jukka, Timo, Seppo ja kaikki muutkin Bluesloversien aktiivit vuosien varrelta. Iso käsi myös Kulttuuriravintola Kiven Heidille, Teemulle, Lasselle, Simolle ja kaikille muillekin työn raskaan raatajille joita ilman tästä ei olisi tullut mitään. Kiitokset ansaitsevat myös kaikki nämä vuodet Kiven katsomon täyttäneet bluesin rakastajat, jotka ovat mahdollistaneet klubin menestyksen.

Jäähyväisten musiikillinen teema oli Peter Green ja esiintymässä Edward Seger & Sounds of Silence, Edward Seger kitara ja laulu, Ykä Putkinen kitara, Petteri Määttänen rummut ja Iiro Kautto basso. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aiheessa myös pysyttiin ja mainittakoon että yhtye on juuri julkaissut myös levyn samalla motiivilla.

Bändin jäsenet ovat järkiään soittimiensa taitajia ja kun lähtökohtana oli yksi kovimmista ja monipuolisimmista eurooppalaisista bluesin tekijöistä, niin komeatahan siitä tuli. Upeasti soivat niin perinteisemmät blues-sävellykset kuin esimerkiksi sellaiset helmet kuin The Supernatural, Jigsaw Puzzle Blues ja Before the Beginning. Luonnollisesti kuultiin myös ne pakolliset Albatross ja Black Magic Woman, mutta itseäni miellytti erityisesti vähemmän tunnetut helmet, joissa bändin ja Edwardin syvällinen paneutuminen aiheeseen vietti riemujuhlaa. Kaiken kruunasi yhtyeen rento lavapreesens ja välitön kommunikointi yleisön kanssa. Upea bändi ja hienot jäähyväiset Down Home Kivelle, sata jänistä!


Iltaan kuului myös tämän vuoden Jemma-palkinnon jako ja se meni vähintäänkin ansaitusti Down Home Kiven, yhdessä Tommi Laineen kanssa, vuonna 2006 perustaneelle Jukka Mäkiselle. Hän on myös näinä 17 vuotena toiminut ratkaisevassa roolissa esiintyjien hankkijana klubille ja onhan hänet nähty ja kuultu useita kertoja myös lavalla kitaristina, laulajana ja huuliharpistina. Palkinto oli perinteisesti Ari Nevski Nevalaisen tekemä taidepuukko ja siitä loihe eräs itsekin Jemma-palkittu lausumaan että, "Onpa erityishieno puukko jopa Nevskin mittarilla!" Tähän ei ole mitään lisättävää. Kiitos Nevski!


Kiitos Edward, Ykä, Petteri ja Iiro. Kiitokset vielä kerran myös Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä ja Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Videot:


Watch Out


The Supernatural


Long Grey Mare


Jigsaw Puzzle Blues


Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.















keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Tomi Leino Trio Down Home Kivessä 30.11.2023

 Down Home Kivi vetelee viimeisiään ja siksi viime torstain kokoontuminen aiheutti kahtalaisia tunteita. Lukemattomat kerrat eri kokoonpanoissa Kivessä vierailleet Tomi Leino, kitara, huuliharppu ja laulu, Jaska Prepula basso ja kitara ja Mikko Peltola rummut, siis Tomi Leino Trio, jättivät jäähyväisensä 17-vuotiaalle klubille juuri sillä oikealla tavalla eli soittamalla täysipainoisen blueskeikan kaikella sillä taidolla ja tunteella, jonka nämä mestarit pystyivät pöytään lyömään. Sanottakoon nyt vielä, vaikka se onkin alan harrastajille itsestäänselvyys, että illan musiikillinen anti oli parasta a-luokkaa. Lisäksi Kivessä aina vallitseva lämmin tunnelma oli vielä pykälän verran intiimimpi, eikä kenenkään tarvinnut jännittää illan onnistumista vähääkään. Bluesperhe oli kokoontunut omien riittiensä pariin ja kaikki tiesivät, mitä tuleman pitää.

Ja hieno iltahan siitä tietysti tulikin, miten muutenkaan, kun asialla oli kolme timantinkovaa muusikkoa, vastaanottavainen yleisö, Kiven ainutlaatuinen interiööri ja oivallisen mukava henkilökunta. Keikan kaksi settiä pitivät sisällään tasapainoisen kokoelman sekä Tomin sävellyksiä että klassista juurimusiikkia. Myös genren sisällä liikuttiin kiitettävän monipuolisesti ja yleisö sai nautiskella niin voimaperäisestä Chicago-bluesista, puolinopeasta svengailusta kuin suorasta rokkenrollistakin. Tomi liu'utti kitaraansa tuttuun tapaansa erilaisilla tavaroilla, soitti niskansa takaa ja kellistyipä hän ihan lattialle asti yleisön jalkojen juureen musiikin hurmiossa ja mukavaa oli myös se, että sekä Jaska että Mikko saivat omat soolo-osuutensa. Oivallista väriä keikkaan toi Jaskan tarttuminen välillä kitaraan basson sijasta Tomin vaihtaessa kuusikielisensä huuliharppuun.

Päällimmäisenä keikasta jäi mieleen bändin luonnikas Juke Joint -remellys, huikeat soolot ja kaiken kaikkiaan sen aidon bluesin luoma voimallinen yhteishenki niin lavalla kuin katsojienkin keskuudessa. Tästä ei paremmaksi panna, sata ja yksi jänistä!

Kiitos ja kumarrus Tomi, Jaska ja Mikko. Kiitokset ansaitsevat myös Jukka Mäkinen ja Blueslovers ry:n aktiivit illan järjestämisestä, miksaaja erinomaisesta työstään ja tietenkin Heidi, Teemu ja muut Kiven ihanat ihmiset huollosta ja huolenpidosta.


Videot:


Crazy for My Baby


That's What They Want


Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.









torstai 23. marraskuuta 2023

Ice Mo' & The Zydecoolers Down Home Kivessä 16.11.2023

 

Vanhan viisauden mukaan ennen loppumista käy vähiin. Näin on asia valitettavasti myös Suomen ansioituneimman juurimusiikki-klubin, Down Home Kiven, kohdalla. Vain kaksi iltaa on enää jäljellä, nyyh. Ensi torstaina Kulttuuriravintola Kiven lavan ottaa haltuunsa huippuyhtye Tomi Leino Trio ja 7.12. on vuorossa musiikkia Peter Greenin Fleetwood Macin tyyliin Edward Segerin, Ykä Putkisen ja Bluesjuntta-yhtyeen voimin.

Viikko sitten Kiven lauteilta kajahti aivan liian harvoin kuultua zydeco-musiikkia, kun Ice Mo' & The Zydecoolers, Ismo Haavisto haitari, huuliharppu ja laulu, Oskari Haavisto kitara, Ville Vallila basso, Matias Partanen rummut ja Tomi Malin pesulauta, viihdytti itseään ja yleisöä sekä Ismon omilla kappaleilla että pieteetillä valituilla lainoilla. Yhtye ei suinkaan unohtanut myöskään bluesia, vaan illan aikana kuultiin useita New Orleans-henkisiä sinisiä. Näistä jäivät mieleen erityisesti, Ismon omien mainioiden rallien lisäksi, pari huimaa Lazy Lesterin hittiä, Sugar Coated Love ja I'm a Lover Not a Fighter.

Keikan pääpaino oli kuitenkin selkeästi yhtyeen tuoreen cd-albumin, Cool Zydeco, materiaalissa. Levy on muuten aivan hemmetin hieno paketti ja sitä voi tilata itseään ilahduttamaan tai ajankohtaiseksi lahjukseksi TÄÄLTÄ.

Kiven ilta oli sanalla sanoen musiikin juhlaa. Zydeco ja sen koko kirjo loisti Tampereen illassa valovoimaisesti. Tiukkatempoiset menopalat ja rauhallisemmat tunnelmoinnit seurasivat toisiaan ja tunnelma oli sekä lavalla että katsomossa lämmin ja hyväntuulinen. Bändin jokainen muusikko hoiti oman tonttinsa kymppiplussan arvoisesti. Eniten esillä oli luonnollisesti Ismo ja hänen haitarinsa sekä vokalisointinsa. Miehen musiikillinen monipuolisuus on suorastaan hämmentävää. Kitara, huuliharppu, haitari ja laulu, kaikki onnistuu ja pankaa merkille, huipputasolla. Kun tähän lisätään vielä erinomainen lauluntekotaito ja välitön ja rento esiintyminen keikoilla, niin ei voi kuin ihmetellä.

Kolmen miehen rytmiryhmä teki sen mitä pitikin juuri niin kuin pitikin ja ansaitsee kiitoksen ja syvän kumarruksen.Ismon veljenpoika Oskari osoittautui aivan erinomaiseksi ja monipuoliseksi kitaristiksi ja erikoisesti hänen jotenkin 70-lukulaiselta kuulostaneet rokkaavat soolonsa toivat oman erityisen mausteensa perinnemusiikkiin, hieno homma. Encoressa lavalle nousi foneineen myös Masa Orpana ja näin saatiin iltaan vielä oivallinen loppuhuipennus.

Down Home Kiven kolmanneksi viimeinen kokoontuminen vei yleisön Suomen pimeästä ja kylmästä marraskuusta Louisianan valoon ja lämpöön ja siitä iso kiitos Ismo, Oskari, Ville, Matias, Tomi ja Masa!



Kiitokset myös miksaajalle a-luokan suorituksesta, Jukka Mäkiselle ja Blueslovers ry:n aktiiveille järjestämisestä ja tietysti ja erityisesti Heidille ja muille ravintolan ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Videot:

Nite 'n' Day


Mean Ol' Accordion


Brenda Lou


I'm a Lover Not a Fighter


Blogissa vain osa kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.











torstai 9. marraskuuta 2023

Kat Baloun & The Frostbites Down Home Kivessä 2.11.2023

 

Down Home Kiven (viimeinen?) syksy jatkui viime torstaina erittäin vahvoissa merkeissä. Saksassa jo pitkään asunut amerikkalainen laulaja/huuliharpisti Kat Baloun kotimaisen The Frostbites -yhtyeen tukemana toimi illan emäntänä. Kokoonpanossa musisoi talon miehien eli basisti Jaska Prepulan ja rumpali Mikko Peltolan lisäksi kitaristi Jonne Kulluvaara. Katin edellinen vierailu Kulttuuriravintola Kiven lavalla oli runsaat seitsemän vuotta sitten ja pitemmällekin hänen historiansa täällä ulottuu, sillä jo vuonna 1985 hän työskenteli lyhyen ajan Finlaysonilla. Tuskinpa hänelle silloin pälkähti päähän, että joskus vielä elättäisi itsensä musiikilla ja vierailisi niissä merkeissä Tampereella moniaita kertoja.

Tuosta runsaan seitsemän vuoden takaisesta Katin keikasta Kivessä jäi oivalliset muistot, joten toiveissa ja odotuksissa oli mukava ilta tanakan perusbluesin parissa. Toiveet täyttyivät ja ylittyivätkin, sillä menneet vuodet ovat selkeästi lisänneet entisestään Katin lavakarismaa, mikä jo edellisellä Tampereen keikalla oli erittäin vahva. Hän on sekä harpistina että laulajana voimakas ja vivahteikas ja vahvasti eläytyvä. Kivessä ei todellakaan koettu minkään valtakunnan hissuttelua tai tekotaiteellista diivailua, vaan kypsän naisen vakuuttava todistus bluesin mieltä ja sielua puhdistavasta hengestä. Pienet, humoristiset tarinat johdattivat kuuntelijat kappaleesta toiseen ja tuntui, että lavalla olisi pitempäänkin yhdessä soittanut kokoonpano, ammattilaiset asialla.
Jaskasta ja Mikosta olen kirjoittanut niin usein, että riittää kun toteaa, ettei mitään uutta auringon alla. Jätkät soittavat edelleen aivan perkuleen hyvin, eikä kukaan suomalaista bluesgenreä vähänkään tunteva muuta odottaisikaan. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Jonne sai mukavasti tilaa omille sooloilleen ja hoiti homman erittäin vakuuttavasti. Ilman suuria eleitä ja kulloisenkin kappaleen tunnelmaa kunnioittaen. Näin se sujuu tekijämiehiltä. Kvartetti silminnähden viihtyi yhdessä lavalla ja kun yleisökin otti bändin alusta asti omakseen, niin hemmetin hieno iltahan siitä tuli muikean maistuvan bluesin aallonharjalla ratsastaen.
On se vaan kumma, kuinka Down Home Kiven illat aina, siis aina, onnistuvat tuomaan hyvän mielen. Kiva, kivempi, Kivi!

Thank you and Danke schön Kat, Jonne, Jaska ja Mikko. Kiitokset myös miksaajalle hyvästä työstä, Mäkisen Jukalle ja Bluesloversin aktiiveille järjestämisestä ja tietenkin Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Videot:

Can I Call You Honey

Snatch It Back and Hold It

How Many More Years


Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.









torstai 26. lokakuuta 2023

Unna & Helge Tallqvist Band Down Home Kivessä 19.10.2023

 

Rytmimusiikin piirissä joistain henkilöistä muodostuu aina silloin tällöin eräänlaisia nuorten muusikoiden mentoreita, joiden toimintaan osallistuminen antaa aloitteleville soittajille ja laulajille tietoa ja kokemuksia viedä omaa artistin uraansa paremmin valmiuksin eteenpäin. Bluesin saralla yksi tunnetuimmista tapauksista on John Mayall, jonka korkeakoulussa 1960-luvulla saivat oppia muiden muassa kitaristit Eric Clapton, Peter Green ja Mick Taylor.

Suomessa tämän ansiokkaan toimintatavan on ottanut harteilleen huuliharpisti Helge Tallqvist ja nimenomaan ja erityisesti nuorten naisartistien kohdalla. Helge jos kuka on oikea henkilö tällaiseen toimintaan, sillä vuosikymmenien työ bluesin parissa on vahva meriitti ja mainittakoon, että mestari on huomioitu myös Blues Hall of Fame -jäsenyydellä ja Blueslovers ry:n Jemma- palkinnolla. Itse olen aikaisemmin saanut osallistua Ina Forsmanin ja Emilia Siscon yhteistyöhön Helgen ja hänen yhtyeensä kanssa.

Viime torstaina Down Home Kivessä tämä sarja täydentyi laulaja Unna Kortehiston ja Helge Tallqvist Bandin, Helge Tallqvist huuliharppu, Jonne Kulluvaara kitara, Jaska Prepula basso ja Mikko Järvinen rummut, keikalla.

Aina silloin tällöin jotkut bluespuristit ovat olleet pahoillaan Down Home Kiven tarjonnasta, joka ei aina ole sisältänyt puhdasta bluesia. Heille muistutettakoon, että Down Home Kivi on juurimusiikkiklubi ja tämä genre sisältää aika paljon muutakin kuin niitä perinteisimpiä sinisäveliä.

No tällä kertaa ei kenelläkään ollut varmasti valitettavaa tästä asiasta. Illan molemmat setit olivat bluesia alusta loppuun ja ilahduttavasti yleisö sai nautiskella sekä hitaasta että nopeammasta väännöstä. Unna osoittautui varsin hyväksi solistiksi ja hänen fraseerauksensa olivat kiitettävän luonnollisia eli mitään pakotettua rajuutta ei onneksi kuultu. Myös esiintyminen oli nuoreksi solistiksi oikein oivallista ja rentoa ja turhanaikuista yleisön hengen nostatusta ei iltaan sisältynyt turhan paljoa.

Mitä sitten tulee illan yhtyeeseen, niin tekijämiehiähän he ovat, joka tuli taas kerran todistettua. Jos näiltä kavereilta ei blues suju, niin sitten ei keneltäkään. Sekä Helge että Jonne saivat mukavasti soolotilaa ja hoitivat homman kotiin kympin arvoisesti turhia riehumatta. Jaska ja Mikko tekivät sen mitä pitikin tyylillä ja taidolla. Oikein mukava ilta hienon musiikin parissa.

Kiitos ja kumarrus Unna, Helge, Jonne, Jaska ja Mikko. Kiitokset myös miksaajalle hyvästä työstä, Jukka Mäkiselle ja Bluesloversin aktiiveille järjestämisestä ja Kiven henkilökunnalle huollosta ja huolenpidosta.


Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.











keskiviikko 11. lokakuuta 2023

Kokomo Kings Down Home Kivessä 5.10.2023

 

Kun Down Home Kiven ohjelmistot ovat vuosien varrella ilmestyneet, niin niissä esiintyneet ruotsalaiset kokoonpanot ovat herättäneet kahdenlaisia reaktioita.Jos kyseinen poppoo on aikaisemmin viihtynyt ja viihdyttänyt Kulttuuriravintola Kiven lavalla, on ensitunnelma riemastunut, "taas pääsee nauttimaan, jee!". Jos esiintyjä on ensikertalainen, niin mielen valtaa innokas odotus, "mitähän hienoa nyt koetaan?". Kumpaisessakin tapauksessa lopputulos on aina sama, "hitto vieköön miten hieno porukka!" On nuo ruotsalaiset vaan niin kovia.

Viime torstaina Tampereelle saapui yhtye, jonka Down Home Kivi -debyytti tapahtui huhtikuussa 2017 ja kyllä, korvien välissä pyöri tuo, "taas pääsee nauttimaan!". Kuusi ja puoli vuotta sitten Kokomo Kings, Martin Abrahamsson kitara ja laulu, Ronni Busack- Boysen kitara, jonka tilalla siis nyt Waldemar Skoglund, Magnus Lanshammar basso ja Daniel Winerö rummut heitti Kivessä erittäin kovan keikan, joten odotukset olivat varsin korkealla. Ja jos nyt spoileri sallitaan, niin ne täyttyivät täysimääräisesti!

Kokomo Kings ei ryhtynyt keksimään pyörää uudestaan, vaan oli koonnut kahteen settiinsä lähinnä kohtalaisen vauhdikasta ja tanssittavaa, omaa tuotantoa olevaa, perusjuurimusiikkia. Martin ja Waldemar antoivat kitaroidensa raikua erinomaisella intensiteetillä sekä putkella että ilman ja Magnus ja Daniel puolestaan pitivät homman selkeästi enemmän rollin kuin rokin puolella, groove man groove! Sekä korvaan että silmään pisti myös nelikon äärimmäinen tyylikkyys. Soitto ei karannut hetkeksikään holtittomaksi ja mitä taas tulee miesten pukeutumiseen, niin siitä voisi moni, sekä suomalainen että ulkomainenkin, artisti ottaa mallia. Kaksivärikengät, suorat housut ja kauluspaidat kertoivat selkeää kieltä yleisön kaikinpuolisesta huomioon ottamisesta ja näyttävät sitä paitsi kuvissa ja videoissa melkoisen paljon hienommilta kuin vanhat farkut ja nuhraantuneet t-paidat. Kokomo Kingsin musiikki ja keikka Down Home Kivessä oli täydellinen esimerkki asialleen hienosti omistautuneiden muusikoiden kympin arvoisesta onnistumisesta. Sata jänistä!




Tiedä sitten, sekoitetaanko Ruotsissa vesijohtoveteen muutama prosentti Mississippin virtausta, vai mistä johtuu se, että kaikki sieltä Down Home Kivessä vierailleet muusikot ovat aina olleet aivan älyttömän korkeatasoisia sekä muusikoina että esiintyjinä. On se ihme juttu.

Tack så mycket Martin, Waldemar, Magnus och Daniel, det var underbart! Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien puuhaihmisille järjestämisestä, miksaajalle hyvästä työstä ja tietysti kaikille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.


Videot:

Drive-byLove Affair

It Ain't My House

Sugar Diet

She's Stealin' Candy


Jutussa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.