Ihmiskunnan historia jaetaan erilaisilla perusteilla monenlaisiin ajanjaksoihin. On vuosikymmenet,-sadat ja -tuhannet, bc, ad, valtakuntien ja valtiaiden kukoistuskaudet jne. Myös musiikissa tätä jaottelua harrastetaan yleisesti. Viime torstaina päättyi yksi merkittävä aikakausi suomalaisen ja erityisesti tamperelaisen juurimusiikin historiassa kun Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaama Down Home Kivi-bluesklubi vietti jäähyväisiään. 17 vuotta sitä kesti ja näiden vuosien aikana juurimusiikin ystäviä hellittiin kymmenillä ja taas kymmenillä upeilla illanistujaisilla, joissa musisoivat sekä kotimaiset että ulkomaalaiset huippumuusikot. Itse sain nauttia näistä keikoista 15 vuoden ajan ja ne ovat sekä laajentaneet että syventäneet ymmärrystäni ja käsitystäni tästä hienosta musiikkigenrestä sen lisäksi että olen saanut tutustua isoon joukkoon upeita ihmisiä niin esiintyjissä kuin katsomonkin puolella. Kivaa on ollut! Kiitos ja kumarrus näistä vuosista Jukka Mäkinen, Arska, Nevski, Jari, Jukka, Timo, Seppo ja kaikki muutkin Bluesloversien aktiivit vuosien varrelta. Iso käsi myös Kulttuuriravintola Kiven Heidille, Teemulle, Lasselle, Simolle ja kaikille muillekin työn raskaan raatajille joita ilman tästä ei olisi tullut mitään. Kiitokset ansaitsevat myös kaikki nämä vuodet Kiven katsomon täyttäneet bluesin rakastajat, jotka ovat mahdollistaneet klubin menestyksen.
Jäähyväisten musiikillinen teema oli Peter Green ja esiintymässä Edward Seger & Sounds of Silence, Edward Seger kitara ja laulu, Ykä Putkinen kitara, Petteri Määttänen rummut ja Iiro Kautto basso. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aiheessa myös pysyttiin ja mainittakoon että yhtye on juuri julkaissut myös levyn samalla motiivilla.
Bändin jäsenet ovat järkiään soittimiensa taitajia ja kun lähtökohtana oli yksi kovimmista ja monipuolisimmista eurooppalaisista bluesin tekijöistä, niin komeatahan siitä tuli. Upeasti soivat niin perinteisemmät blues-sävellykset kuin esimerkiksi sellaiset helmet kuin The Supernatural, Jigsaw Puzzle Blues ja Before the Beginning. Luonnollisesti kuultiin myös ne pakolliset Albatross ja Black Magic Woman, mutta itseäni miellytti erityisesti vähemmän tunnetut helmet, joissa bändin ja Edwardin syvällinen paneutuminen aiheeseen vietti riemujuhlaa. Kaiken kruunasi yhtyeen rento lavapreesens ja välitön kommunikointi yleisön kanssa. Upea bändi ja hienot jäähyväiset Down Home Kivelle, sata jänistä!
Iltaan kuului myös tämän vuoden Jemma-palkinnon jako ja se meni vähintäänkin ansaitusti Down Home Kiven, yhdessä Tommi Laineen kanssa, vuonna 2006 perustaneelle Jukka Mäkiselle. Hän on myös näinä 17 vuotena toiminut ratkaisevassa roolissa esiintyjien hankkijana klubille ja onhan hänet nähty ja kuultu useita kertoja myös lavalla kitaristina, laulajana ja huuliharpistina. Palkinto oli perinteisesti Ari Nevski Nevalaisen tekemä taidepuukko ja siitä loihe eräs itsekin Jemma-palkittu lausumaan että, "Onpa erityishieno puukko jopa Nevskin mittarilla!" Tähän ei ole mitään lisättävää. Kiitos Nevski!
Kiitos Edward, Ykä, Petteri ja Iiro. Kiitokset vielä kerran myös Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä ja Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.
Videot:
Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.
