Trickbag Down Home Telakalla 11.4.2024

 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Näin kertoo meille sananlaskun lisäksi arkijärki ja näin sen tietysti pitää ollakin. Jos jokin, esimerkiksi elämä, jatkuisi loputtomasti, kaikelta merkitykselliseltä putoaisi pohja pois. Nyt ei kuitenkaan onneksi ole kyse edellä mainitun magnitudin asiasta. Loppuhuipennuksensa saavutti yksinkertaisesti Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaaman Down Home -bluesklubin kevätlukukausi 2024. Jatkosta ei tällä hetkellä ole mitään varmaa tietoa, joten voimme vain toivoa parasta. Oli miten oli, niin hieman Väinö Linnaa muokaten voi sanoa, että komea oli loppu, komea oli, sano.

Ruotsin ylpeys, Trickbag, Tommy Moberg laulu ja mestarointi, Lars Näsman kontrabasso ja kitara, Tomi Leino kitara, Steve West Weston huuliharppu ja laulu ja Per Norin rummut, oli tapansa mukaan vetänyt Telakalle täyden salillisen ihmisiä juurimusiikin ilosanomaa kuulemaan. Olen kokenut yhtyeen taian jo monen monituista kertaa aiemminkin ja vaikkei mitään uutta, paitsi uusia kappaleita tietenkin, ja yllättävää ole enää pitkään aikaan ollut luvassa, niin tämä upea bändi hoitaa hommansa aina sataprosenttisella taidolla, tyylillä ja energialla, eivätkä sen keikat näin ollen ole koskaan tuottaneet pettymystä tai tylsistymistä.

Down Home Telakan ilta sujui totuttuun tapaan hienon musiikin ja vastaanottavaisen yleisön luodessa yhdessä mitä lämpimimmän tunnelman. Tommyn näköjään loputon energia, soittajien mestarillisuus ja koko homman kuorruttaminen hyväntuulisuudella ja huumorilla ei jättänyt toivomisen varaa. Sata jänistä!

Tack så mycket, Thank you very much ja Suurkiitos Tommy, Lars, Tomi, Steve & Per! Kiitokset myös Jukalle, Bluesloversien aktiiveille ja Telakan mukavalle porukalle.

Kaikki illan kuvat TÄÄLLÄ.

Knock-Out Greg & The Scandinavian Blue Flames Down Home Telakalla 7.3.2024

 

Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n järjestämän Down Home -juurimusiikkiklubin evakko jatkui viime torstaina Kulttuuritalo Telakalla. Kevätkauden toisen illan esiintyjä oli ruotsalais-suomalainen kokoonpano Knock-Out Greg & The Scandinavian Blue Flames, jossa musisoivat Greger Andersson laulu, huuliharppu ja kitara, Tomi Leino kitara, Fredrik von Werder koskettimet, Marcus Andersson rummut ja vikaeeraavana basistina Jaska Prepula.

Yhtyeen vierailu Down Home Kivessä marraskuussa 2022 jätti erittäin mukavan muistijäljen ja niinpä odotettavissa olikin oivallinen iltapuhde laaja-alaisen bluesmusiikin parissa. Valitettavasti monet paikalliset juurimusiikin harrastajat olivat löytäneet muuta tekemistä ja niinpä ilta ei muodostunut varsinaiseksi yleisömenestykseksi.

Odotusten mukaisesti Greger yhtyeineen pysytteli tiukasti asiassa koko illan ja keikan kahteen settiin oli mahdutettu monipuolinen katsaus juurevan rytmimusiikin historiaan ja nykypäivään. Klassikot suuren veden takaa, bändin omat tuotokset ja esimerkiksi suuren ruotsalaisen, Sven Zetterbergin, materiaali takasivat bluesmusiikin ystäville mukavan illan oman musiikkinsa parissa. Johtuen vähäisestä yleisömäärästä tunnelma ei kuitenkaan päässyt nousemaan aivan huippuun asti.Jotkut jutut eivät myöskään, Kiveen verrattuna, toimineet aivan täysipainoisesti. Esimerkiksi rauhalliseen ja tasapainoiseen valaistukseen Kivessä tottuneena, Telakan efektipitoiset valaistusratkaisut eivät mielestäni toimineet parhaalla mahdollisella tavalla.

Kokonaisuutena ilta oli joka tapauksessa oikein kiva ja tässä täytyy kiittää ja kumartaa Telakan ihmisiä siitä, että he ovat mahdollistaneet Down Home -klubin jatkon Kiven tauon(?) aikana.

Tack så mycket Greger, Tomi, Fredrik, Marcus och Jaska. Kiitokset myös Jukalle, Bluesloversien toimijoille ja Telakan väelle.

Kevään viimeinen Down Home Telakka vietetään ensi kuussa ruotsalais-suomalais-englantilaisin voimin, kun Trickbagin retkue saapuu jälleen kerran ilahduttamaan meitä näkemisen arvoisella showllaan. Toivottavasti silloin löytää yleisökin paikalle.

Oscar Wilson & Timmy's 23 Blue Stars Down Home Telakalla 4.1.2024

 

Vuonna 1953 ei Tampereen asukkailla ollut hajuakaan sellaisesta musiikista kuin blues. Tuskin moinen oli edes etäisesti tuttua kovinkaan monelle koko Suomessa. Viime torstaina kuitenkin linkittyi Tampere vuonna 2024 ja Chicago vuonna 1953. Jälkimmäisenä vuonna näet näki päivänvalon tuulten kaupungissa ensimmäisen kerran Oscar Wilson, joka myöhemmin blueslaulajana tuli tunnetuksi nimellä Mr. 43rd Street, ja tämän seutukunnan bluesin rakastajat saivat tilaisuuden tutustua mieheen ja hänen musiikkiinsa, kun Wilsonin Suomen kiertue saapui Kulttuuritalo Telakalle. Illan tähteä säesti Timmy's 23 Blue Stars, Timmy Heikkilä huuliharppu, laulu ja kitara, Robbie Hill kitara ja laulu, Ville Tolvanen koskettimet, Simo Salmela basso ja Kari Haakana rummut.

Kyseessä oli tietenkin Down Home Kiven jälkeläinen Down Home Telakka, joka jatkaa kunniakkaasti yli 16-vuotiaan juurimusiikkiklubin perinnettä Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaamana.

Illan molemmat setit aloittivat siniset tähdet parilla kappaleella ja sen jälkeen mentiin sitten Mr. 43rd Streetin komennossa. Musiikillisesti ilta tarjoili mukavan kokoiselle yleisölle laajan ja monipuolisen kattauksen bluesia. Menu piti sisällään niin hidasta kuin vauhdikastakin menoa ja sekä klassikoita että vähemmän tunnettuja lauluja.

Wilson suoriutui omasta osuudestaan varsin hyvin, vaikka pitkä kiertue ja kylmä sää olikin vaatinut veronsa iäkkäältä herrasmieheltä. Illan kohottavimmat hetket koettiin kuitenkin Robbien ja Villen toimesta. Mestarilliset kitara- ja kosketinsoolot olivat sanalla sanoen hunajaa. Kari ja Simo hoitivat oman hommansa tyylikkäästi ja varmasti ja Timmyn kitara ja etenkin huuliharppu soivat oivallisesti. Kokonaisuutena Down Home Telakan ensimmäinen ilta vuonna 2024 oli oikein mukava kokemus ja jälleen uusi sulka järjestäjien nyt jo varsin tuuheaan sulkapäähineeseen, jos tällaista termiä nyt saa luvan käyttää.

Kiitos Oscar, Timmy, Robbie, Ville, Kari ja Simo! Kiitokset myös Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä, Jannelle miksauksesta ja Telakan väelle.

Edward Seger & Sounds of Silence ja Jemma-gaala Down Home Kivessä 7.12.2023

 

Ihmiskunnan historia jaetaan erilaisilla perusteilla monenlaisiin ajanjaksoihin. On vuosikymmenet,-sadat ja -tuhannet, bc, ad, valtakuntien ja valtiaiden kukoistuskaudet jne. Myös musiikissa tätä jaottelua harrastetaan yleisesti. Viime torstaina päättyi yksi merkittävä aikakausi suomalaisen ja erityisesti tamperelaisen juurimusiikin historiassa kun Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaama Down Home Kivi-bluesklubi vietti jäähyväisiään. 17 vuotta sitä kesti ja näiden vuosien aikana juurimusiikin ystäviä hellittiin kymmenillä ja taas kymmenillä upeilla illanistujaisilla, joissa musisoivat sekä kotimaiset että ulkomaalaiset huippumuusikot. Itse sain nauttia näistä keikoista 15 vuoden ajan ja ne ovat sekä laajentaneet että syventäneet ymmärrystäni ja käsitystäni tästä hienosta musiikkigenrestä sen lisäksi että olen saanut tutustua isoon joukkoon upeita ihmisiä niin esiintyjissä kuin katsomonkin puolella. Kivaa on ollut! Kiitos ja kumarrus näistä vuosista Jukka Mäkinen, Arska, Nevski, Jari, Jukka, Timo, Seppo ja kaikki muutkin Bluesloversien aktiivit vuosien varrelta. Iso käsi myös Kulttuuriravintola Kiven Heidille, Teemulle, Lasselle, Simolle ja kaikille muillekin työn raskaan raatajille joita ilman tästä ei olisi tullut mitään. Kiitokset ansaitsevat myös kaikki nämä vuodet Kiven katsomon täyttäneet bluesin rakastajat, jotka ovat mahdollistaneet klubin menestyksen.

Jäähyväisten musiikillinen teema oli Peter Green ja esiintymässä Edward Seger & Sounds of Silence, Edward Seger kitara ja laulu, Ykä Putkinen kitara, Petteri Määttänen rummut ja Iiro Kautto basso. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aiheessa myös pysyttiin ja mainittakoon että yhtye on juuri julkaissut myös levyn samalla motiivilla.

Bändin jäsenet ovat järkiään soittimiensa taitajia ja kun lähtökohtana oli yksi kovimmista ja monipuolisimmista eurooppalaisista bluesin tekijöistä, niin komeatahan siitä tuli. Upeasti soivat niin perinteisemmät blues-sävellykset kuin esimerkiksi sellaiset helmet kuin The Supernatural, Jigsaw Puzzle Blues ja Before the Beginning. Luonnollisesti kuultiin myös ne pakolliset Albatross ja Black Magic Woman, mutta itseäni miellytti erityisesti vähemmän tunnetut helmet, joissa bändin ja Edwardin syvällinen paneutuminen aiheeseen vietti riemujuhlaa. Kaiken kruunasi yhtyeen rento lavapreesens ja välitön kommunikointi yleisön kanssa. Upea bändi ja hienot jäähyväiset Down Home Kivelle, sata jänistä!

Iltaan kuului myös tämän vuoden Jemma-palkinnon jako ja se meni vähintäänkin ansaitusti Down Home Kiven, yhdessä Tommi Laineen kanssa, vuonna 2006 perustaneelle Jukka Mäkiselle. Hän on myös näinä 17 vuotena toiminut ratkaisevassa roolissa esiintyjien hankkijana klubille ja onhan hänet nähty ja kuultu useita kertoja myös lavalla kitaristina, laulajana ja huuliharpistina. Palkinto oli perinteisesti Ari Nevski Nevalaisen tekemä taidepuukko ja siitä loihe eräs itsekin Jemma-palkittu lausumaan että, "Onpa erityishieno puukko jopa Nevskin mittarilla!" Tähän ei ole mitään lisättävää. Kiitos Nevski!

Kiitos Edward, Ykä, Petteri ja Iiro. Kiitokset vielä kerran myös Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä ja Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Watch Out

The Supernatural

Long Grey Mare

Jigsaw Puzzle Blues

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Tomi Leino Trio Down Home Kivessä 30.11.2023

 Down Home Kivi vetelee viimeisiään ja siksi viime torstain kokoontuminen aiheutti kahtalaisia tunteita. Lukemattomat kerrat eri kokoonpanoissa Kivessä vierailleet Tomi Leino, kitara, huuliharppu ja laulu, Jaska Prepula basso ja kitara ja Mikko Peltola rummut, siis Tomi Leino Trio, jättivät jäähyväisensä 17-vuotiaalle klubille juuri sillä oikealla tavalla eli soittamalla täysipainoisen blueskeikan kaikella sillä taidolla ja tunteella, jonka nämä mestarit pystyivät pöytään lyömään. Sanottakoon nyt vielä, vaikka se onkin alan harrastajille itsestäänselvyys, että illan musiikillinen anti oli parasta a-luokkaa. Lisäksi Kivessä aina vallitseva lämmin tunnelma oli vielä pykälän verran intiimimpi, eikä kenenkään tarvinnut jännittää illan onnistumista vähääkään. Bluesperhe oli kokoontunut omien riittiensä pariin ja kaikki tiesivät, mitä tuleman pitää.

Ja hieno iltahan siitä tietysti tulikin, miten muutenkaan, kun asialla oli kolme timantinkovaa muusikkoa, vastaanottavainen yleisö, Kiven ainutlaatuinen interiööri ja oivallisen mukava henkilökunta. Keikan kaksi settiä pitivät sisällään tasapainoisen kokoelman sekä Tomin sävellyksiä että klassista juurimusiikkia. Myös genren sisällä liikuttiin kiitettävän monipuolisesti ja yleisö sai nautiskella niin voimaperäisestä Chicago-bluesista, puolinopeasta svengailusta kuin suorasta rokkenrollistakin. Tomi liu'utti kitaraansa tuttuun tapaansa erilaisilla tavaroilla, soitti niskansa takaa ja kellistyipä hän ihan lattialle asti yleisön jalkojen juureen musiikin hurmiossa ja mukavaa oli myös se, että sekä Jaska että Mikko saivat omat soolo-osuutensa. Oivallista väriä keikkaan toi Jaskan tarttuminen välillä kitaraan basson sijasta Tomin vaihtaessa kuusikielisensä huuliharppuun.

Päällimmäisenä keikasta jäi mieleen bändin luonnikas Juke Joint -remellys, huikeat soolot ja kaiken kaikkiaan sen aidon bluesin luoma voimallinen yhteishenki niin lavalla kuin katsojienkin keskuudessa. Tästä ei paremmaksi panna, sata ja yksi jänistä!

Kiitos ja kumarrus Tomi, Jaska ja Mikko. Kiitokset ansaitsevat myös Jukka Mäkinen ja Blueslovers ry:n aktiivit illan järjestämisestä, miksaaja erinomaisesta työstään ja tietenkin Heidi, Teemu ja muut Kiven ihanat ihmiset huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Crazy for My Baby

That's What They Want

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.