Contemporary
music that incorporates elements of various mostly acoustic American
roots music styles, including country, roots rock, folk, gospel and
bluegrass resulting in a distinctive roots-oriented sound that lives
in a world apart from the pure forms of the genres upon which it may
draw. While acoustic instruments are often present and vital,
Americana also often uses a full electric band.
Näin AMA eli
Americana Music Association määrittelee americana-musiikin.
Down Home
Kivessä on vuosien varrella päästy nautiskelemaan americanasta
useaankin otteeseen ja viime torstaina oli jälleen mahdollisuus
sukeltaa tähän Uuden maailman maukkaaseen cocktailmaljaan, kun
Hempsteadissa vuonna 1973 syntynyt amerikkalainen laulaja/kitaristi
Shannon McNally aloitti ensimmäisen Suomen kiertueensa Tampereelta.
McNallyn lisäksi lavalle nousi kitaristi/laulaja Brett Hughes.
Down Home Kivi
oli taas kerran myyty loppuun jo ennakolta ja tunnelma
Kulttuuriravintola Kiven intiimissä interiöörissä oli
jännittyneen odottava, kun suurimmalle osalle yleisöä ennestään
tuntematon duo nousi ihmisten eteen. Omatkin kokemukseni parivaljakon
musiikista olivat hyvin rajalliset, joten minkäänlaisia odotuksia
ei ollut.
Suurin osa illan
kahden setin materiaalista oli käsittääkseni McNallyn säveltämää
ja sanoittamaa. Lisäksi kuultiin joitain klassikoita ja ainakin yksi
Hughesin tekemä kappale.
McNally
osoittautui oikein kelvolliseksi kitaristiksi ja erinomaiseksi
laulajaksi, jonka ilmeikäs ääni taipui erinomaisesti niin
rauhalliseen tunnelmointiin kuin vauhdikkaampiinkin ralleihin ja
oivallisesti hän suoriutui myös I Went to Well -bluesista. Se oli
illan ainoa lajissaan, mutta kuten olen aiemminkin todennut, blues on
vain yksi Down Home Kiven musiikkigenreistä ja perhanan hyvä niin.
Kappaleiden välissä McNally kertoili elämästään musiikin
ihmeellisessä maailmassa ja matkan varrella kohtaamistaan ihmisistä.
Esimerkiksi juttu Levon Helmistä oli varsin mainio.
Hughes soitti
sähkökitaraansa tyylikkään pidättyvästi ja syvensi ja laajensi
musiikkia elegantilla musisoinnillaan. Myös hänen taustalaulunsa
tukevoitti soundia hienosti. Muutamassa kappaleessa, joissa McNally
luovutti Epiphonen Masterbilt Century Olympic -kitaransa Hughesille
ja keskittyi vain laulamaan, Hughesin ensiluokkaiset kitaristin
taidot tulivat entistä selkeämmin esiin.
Illan americana
painottui enimmäkseen kantrin ja folkin puoleen ja musiikissa
kuulaus ja melodisuus olivat määräävimmät piirteet. Keikan
jälkimainingeissa mainittiin muun muassa sana "maagista"
ja tuohon ei minulla ole paljonkaan lisättävää, hieno keikka.
Thank you very
much Shannon and Brett! Kiitokset myös Harri Hakalle parivaljakon
Suomeen tuomisesta, Simo Savisaarelle hyvästä miksauksesta, Mäkisen
Jukalle ja Blueslovers ry:lle jäjestämisestä ja tietysti Heidille,
Teemulle, Lasselle ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja
huolenpidosta. Baaritiskin keskustelukerholaisille ei.
Videot:
Blogissa vain
osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.
Teksti, videot
ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos
and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact
jyrkikallio57 (a) gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti