Syksyn jazz-kausi pyörähti kohdaltani
käyntiin viime keskiviikkona Telakalla, kun Tapio Ylisen luotsaama
Eclipse Jazz Club materialisoitui intiimiin interiööriin kahden
yhtyeen voimin. Ilta oli määrä aloittaa Black Motorin voimin,
mutta Tane Kanniston valitettava sairastuminen muutti suunnitelmat.
Reipasta pelimannihenkeä osoittaen jazzveljiä, Simo Laihonen rummut
ja Ville Rauhala kontrabasso, hädässä riensi auttamaan
saksofonisti Sami Pekkola. Tästä johtuen myös musiikki meni
uusiksi ja Black Motorin musiikki sai antaa tilaa hetkessä
sävelletyille assosiaatioille.
Vaikka olisinkin jälleen kerran ollut
onneni kukkuloilla moottorimiesten uusien ja vanhojen sävellysten
parissa, niin kyllä Telakalla kaikunut vapaa jazzikin oli hurjan
herkullista ja maistuvaa alakartea. Mistään lounaspuhvetista ei
tosiaankaan ollut kyse, kun trio tarjoili ainoastaan huolella
valittuja ja taiten kypsennettyjä musiikillisia herkkujaan paikalle
saapuneelle, ihan mukavan kokoiselle, yleisölleen. Kerta toisensa
jälkeen jaksaa ihmetyttää parhaiden jazzmuusikoiden kyky
improvisoida niin häkellyttäviä sävelkulkuja, että monet niistä
olisi valmis vannomaan etukäteen sovituiksi ja sovitetuiksi.
Tietysti voi olla niinkin, että koko improvisointi-käsite on luotu
hämäämään ja hätkäyttämään kaltaisiani alan harrastelijoita
ja kaikki onkin tarkasti sävellettyä ja suunniteltua. No niin,
foliohattu pois päästä; salaliittoteorioita on maailma pullollaan,
eikä niitä tarvitse enää yhtään lisää luoda. (Toisaalta...).
Laihonen/Rauhala/Pekkola pisti tosiaan parastaan ja kolmen vartin
pituinen setti oli alusta loppuun kertakaikkisen huima loikka
musiikin sisäavaruuteen ja galaksien tuolle puolelle. Käymättömät
korpimaat tulivat taas piirun verran tutummiksi näiden pelottomien
löytöretkeilijöiden matkassa. Sata jänistä!
Levynjulkaisukiertueellaan oleva,
saksofonisti Pauli Lyytisen johtama, Magnetia Orkesteri, Verneri
Pohjola trumpetti, Mika Kallio rummut ja Eero Tikkanen kontrabasso,
oli illan toinen kokoonpano. Kvartetti on tosiaankin julkaissut
kesällä ensimmäisen pitkäsoittonsa ja bändin setti koostui
kokonaan levyn materiaalista. Suhteellisen tuoreen bändin soitto oli
kypsää ja erinomaisesti yhteenhitsautunutta, eikä yhtään
vähempää voisi näin kovien muusikoiden porukalta odottaakaan.
Musiikissa kuului vaikutteita sekä perinteisemmästä svengailusta
että vapaasta jazzista ja ne kietoituivat erinomaisen tiukaksi
punokseksi, jossa huumaava raikulimeininki ja äärimmäisen
hiljaiset ja rauhalliset hetket vuorottelivat luontevasti ja varmalla
otteella. Dynamiikkaa oli noin sata kilometriä, mikä tarkoittaa
sanoa, että vähintäänkin riittävästi. Yksittäisistä
kappaleista vaikuttavin oli ehdottomasti Lonesome Dreamer’s Dance,
jossa Kallio loihti, levytetystä versiosta poiketen, isosta
gongistaan eri kokoisilla kuminuijilla kosmista kauneutta ja rauhaa
parin aionin tarpeiksi ja muut säestivät tilanteen vaatimalla
hartaudella. Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri on puhdasta
volframikarbidia ja keikka oli sama potenssiin kaksi.
Eclipse Jazz Clubin keikoista on
loppuvuoden aikana mahdollisuus nautiskella Kulttuuriravintola
Kivessä. Ensimmäisenä lavan ottaa haltuunsa Raoul Björkenheim
Ecstasy tiistaina 19.9.
Videot:
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio.
Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki
Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a)
gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti