Down Home Kiven nyt jo yli kymmenen
vuotta kestänyt juurevan musiikin ystävien hellittely on pitänyt
sisällään, ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta, pelkästään
hyviä tai vieläkin parempia keikkoja. Sieltä komeimmasta päästä
mieleen tulevat vaikkapa sellaiset mestarit kuin Bob Brozman, Carlos
del Junco, Sven Zetterberg, Lazy Lester, Tad Robinson, Johnny
Sansone, John Fohl, Joe Filisko, Eric Noden, Nathan James, Pepe
Ahlqvist, Jo' Buddy, Tomi Leino, Ismo Haavisto ja niin edelleen ja
niin edelleen. Lista on virstan pituinen ja valitettavasti en kaikkia
voi tässä luetella. Näissä musiikin korkeammissa messuissa
paikalla olleet tietävät kyllä.
By the way, 16.11. Kiven lavalle nousee
jälleen edellä mainittu huuliharpun Jimi Hendrix Carlos del Junco
ja kun illan ohjelmaan kuuluu lisäksi vielä aivan uuden
aluevaltauksen BluesLovers ry:n historiassa julkistaminen, niin
kannattaa tulla paikalle ja varata lippu hyvissä ajoin. Tätä ette
todellakaan halua missata, believe me!
Edellä kirjoitetun valossa tuntuu
melkoisen rohkealta siis väittää, että viime viikon Down Home
Kiven esiintyjä oli ehkäpä parasta, mitä tämä vireä juuriklubi
on elämänsä varrella ystävilleen tarjoillut. Vaikeaahan, ellei
sitten täysin mahdotonta, erilaisia vuosien varrella kertyneitä
musiikillisia elämyksiä on järjestykseen asettaa, mutta olkoon
niin tai näin, niin ainakin sen voi sanoa, että yhdysvaltalainen
kaksikymmentäkahdeksanvuotias Jerron "Blind Boy" Paxton
räjäytti pankin esiintymisellään loppuunmyydyssä
Kulttuuriravintola Kivessä.
Pianoa, kitaraa, viulua, banjoa,
huuliharppua ja rytmiluita laulamisen ohella soittanut Jerron on
kertakaikkisen hämmästyttävä tapaus jo pelkästään siksi, että
hän noin nuorena on noin korkealla tasolla afroamerikkalaisen
juurimusiikin tuntemuksessa. Kun tähän lisätään erinomainen
tekniikka soittamisessa ja laulamisessa ja armoitettu yleisön
viihdyttämisen taito, ei enempää voisi toivoa. Kolme tuntia [sic]
kestänyt, kahteen settiin jaettu keikka esitteli amerikkalaisen
juurimusiikin juuria ja alkubluesia monesta näkökulmasta ja
vältteli onnistuneesti niitä kaikkien tuntemia ja kuluneimpia
iskusävelmiä. Jerron vaihteli soittimesta toiseen sujuvasti ja
kertoili laulujen väleissä mielenkiintoisia tarinoita niin omasta
kuin bluesinkin historiasta hersyvällä huumorilla juttujaan
höystäen. Myös vuoropuhelu yleisön kanssa oli vilkkaampaa kuin
millään ennen kokemallani Kiven keikalla. Jerron sai jollain ihmekonstilla ihmiset vapautumaan aivan ennen näkemättömällä tavalla
ja kuultiinpa sellainenkin ihme, että Kiven yleisö ryhtyi
enkelikuoroksi aivan omasta aloitteestaan. Ja se on jo melko
huomattava meriitti bluesartistille. Ikinä en ole myöskään
kuullut Kivessä naurettavan niin paljon kuin viime torstaina.
Todellinen hyvän mielen keikka.
Musiikillisesti liikuttiin vanhan, siis
sen vanhimman, bluesin ja angloamerikkalaisen kansanmusiikin
maisemissa ja kun Jerron veteli viululla kiperää irlantilaista
folkkia, oli suorastaan mieltä ylentävää huomata, kuinka
hartaasti bluesinrakastajat uppoutuivat myös heille varmasti hieman
oudompaan musiikkiin. Mestari mikä mestari. Aika usein sanoilla
pystyy kuvaamaan kohtalaisen hyvin musiikkitapahtumia, mutta tässä
tapauksessa Kivessä vallinneen tunnelman ja musiikin voiman
välittäminen on kertakaikkiaan mahdoton tehtävä. Jos et ollut
paikalla, saat tästä jutusta ja noista alla olevien linkkien takaa
avautuvista videoista jonkin asteista osviittaa illan tapahtumista,
mutta vain paikalla olleet tietävät, kuinka sataprosenttisen
täydellinen, ja sanoisinpa jopa jumalainen, Jerron "Blind Boy"
Paxtonin keikka Down Home Kivessä oli. Jos joskus, niin nyt
todellakin kannattaa laittaa nimi muistiin ja seuraavan tilaisuuden
koittaessa varata heti lippu miehen keikalle. Jos keikan jälkeen
pystytte vakavalla naamalla sanomaan pettyneenne keikkaan, lupaan
maksaa lippurahanne teille takaisin. Kaksisataa jänistä ja
papukaijamerkki!
Videot:
Thank you very very much Jerron, it was
awesome! Hope to see you again at Down Home Kivi and better sooner
than later, take care. Thank you also Alan Rooke, it was nice to meet
you. Kiitoksen ansaitsevat myös Robban Hagnäs Jerronin Suomeen
tuomisesta, Mäkisen Jukka ja BluesLovers järjestämisestä,
Savisaaren Simo ensiluokkaisesta miksauksesta ja tietysti Heidi,
Lauri ja kaikki muut Kiven ihanat ihmiset huollosta ja huolenpidosta.
Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti