Jukka Gustavson with The British Standard Down Home Kivessä 11.11.2021

 Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n Down Home Kivi Kulttuuriravintola Kivessä saavutti ja ylitti syyslukukautensa puolivälin viime torstaina, kun lavan otti haltuunsa Jukka Gustavson koskettimet ja laulu porvoolaisen The British Standard -yhtyeen kanssa. Triossa musisoivat Edward Seger kitara ja laulu, Thomas Törnroos rummut ja vakituisen basistin sairastuttua Jan-Olof Strandberg basso.

Porvoolaiset ovat nimensä mukaan keskittyneet lähinnä 1960-luvun brittibluesiin. Esimerkiksi sellaisten mestarien kuin Peter Green, Steve Winwood, John Mayall ja Eric Clapton tuotanto kuuluvat oleellisesti bändin ohjelmistoon. Nämä kappaleet muodostivat keikan selkärangan, mutta lisäksi Kiven yleisöä viihdytettiin muun muassa B.B. Kingin, Ray Charlesin ja Stevie Ray Vaughanin sävelin.

Yleisöä ei ollut paikalla aivan yhtä paljon kuin edellisellä, loppuunmyydyllä, Down Home Kivi -keikalla, mutta kuitenkin aivan mukavasti ja tunnelma oli tutun lämmin ja intensiivinen, kuten aina Kivessä.

B.B. Kingin sävelin keikka polkaistiin vauhtiin ja heti alkuun tuli harvinaisen selväksi, että meininkiä tulisi riittämään. Jukan koskettimet svengasivat todella upeasti ja laulussa soi syvän sininen blues, Edwardin kitara soi erinomaisen tyylikkäästi ja Thomas ja Jan-Olof komppasivat  sellaisella tarkkuudella ja tiukkuudella ettei paremmasta väliä.

Sama meininki jatkui koko illan ja erityisesti huomiota kiinnitti koko yhtyeen muuntautumiskyky. Musiikki vaihteli perusshufflesta funkin ja ties minkä kautta aikamoisia rakennelmia sisältävään bluesprogeen tai progebluesiin, mutta mitä sitten lavalta kaikuikin, homma oli koko ajan täydellisesti hallussa ja tyylin mukaisessa kuosissa. Esimerkiksi pari kappalettakin oivallisesti laulanut Edward soitti sellaisella tavalla, että ilman visuaalista todistetta olisi äkkinäisempi luullut kitaristeja olleen lavalla useampiakin. Myös Thomasin rumputyöskentely oli monipuolisessa värikkyydessään, tarkkuudesta tinkimättä, puhdasta nautintoa. Vielä täytyy mainita Jan-Olof, joka lyhyestä varoajasta huolimatta hoiti oman tonttinsa todella hyvin ja virheettömästi.

Tässä välissä pitää mainita, että Jukalta, Thomasilta ja Jan-Olofilta on ilmestynyt aivan huikea trio-levy nimeltään "Jukka Gustavson & Street Level - Natural High". Löytyy myös Spotifysta, vahva suositus.

Jukka Gustavson on kingi ja kun hän soittaa yhdessä The British Standardin kaltaisen hienon bändin kanssa, ei lopputuloksena voi olla muuta kuin parasta A-luokan musiikkia. Huippua!

Kiitos ja kumarrus Jukka, Edward, Thomas ja Jan-Olof! Kiitokset myös oivallisesta miksauksesta Jan-Mikaelille, Jukalle ja bluesin rakastajille järjestämisestä ja tietysti Heidille ja kaikille muille Kiven upeille työläisille huollosta ja huolenpidosta.

Syyskauden päättää Down Home Kiven osalta Masa Orpana Honk torstaina 9.12. Tilaisuudessa julkistetaan myös vuoden 2021 Jemma-palkinnon saaja eli passi mukaan ja Kiveen kaikki kynnelle kykenevät, see ya'

Videot:

Buzz Me

The Supernatural

Oh Well

Top of the Hill

Pepe Ahlqvist ja Tomi Leino Trio Down Home Kivessä 28.10.2021

 Down Home Kivi on jälleen täällä! Kansanterveydellisestä häiriötilanteesta johtuen pienelle lomaselle vetäytynyt teini-ikäinen tuottaa jälleen iloa ja riemua kaikille rytmimusiikin ystäville. Varjot hälvenivät viime torstaina, kun Kulttuuriravintola Kiven estradille, täpötäyden katsomon eteen, nousivat Pepe Ahlqvist ja Tomi Leino Trio.

Tätä hetkeä oli odotettu pitkään ja hartaasti ja bluesin rakastajat olivat syystäkin innoissaan. Illan ensimmäinen musiikillinen esitys ei kuitenkaan tullut lavalta käsin, vaan yleisö onnitteli 50 vuotta täyttävää Tomia kansainvälisellä hitillä Paljon onnea vaan, joka sivumennen sanottuna on ihan hirveä kappale, mutta vielä kerran, onnea Tomi!

Illan ohjelmisto koostui sekä klassikoista että uudemmasta materiaalista. Vakiintuneemmasta osastosta jäi mieleen erityisesti trilogia Sonny Boy Williamsonin tuotannosta, jossa Pepen harppu soi erinomaisen komeasti. Konsertin ensimmäiseen settiin Pepe oli muutenkin valinnut soittimekseen huuliharpun ja tästä ratkaisusta kiitti maestroa koko sali. Uudemmissa kappaleissa yhtye keskittyi juuri julkaisemaansa Backstreets of Blue -albumiin. Valitettavasti kokoonpanosta puuttui tällä keikalla levyllä mukana oleva kosketinsoittaja Harri Taittonen ja tämä tietysti vaikutti hieman sovituksiin, jotka alun perin on rakennettu osin koskettimien varaan. Backstreets of Blue -levyn kappaleet ovat soulahtavaa ja ajoittain jopa funkia lähestyvää bluesia ja niissä tuo koskettimien puute kuului harmillisesti levyä ohuempana soundina.

Tomi sai runsaasti soolotilaa ja tarjoili yleisölle, tapansa mukaan, mannaa taivaasta ja Mikko ja Jaska hoitivat rytmipuolen tyylilleen uskollisesti nautittavalla tarkkuudella ja tyylillä.

Pitkä keikkatauko tuntui hieman vaikuttaneen artistien yhteensoittoon ja pientä hakemista oli siellä täällä, mutta tunnelmaa se ei suinkaan latistanut milliäkään ja bluesin rakastajat olivat, syystäkin, varsin tyytyväisiä illan antiin ja tietysti siihen, että Down Home Kivi on jälleen elossa ja potkii.

Kiitos Pepe, Tomi, Jaska ja Mikko mukavasta illasta. Kiitoksen ansaitsevat myös Jan-Mikael asiallisesta miksauksesta ja erityisesti Heidi ja kumppanit huollosta ja huolenpidosta ja tietysti Mäkisen Jukka ja Bluesloversin puuhamiehet ja -naiset Down Home Kiven järjestämisestä.

Seuraava DHK-ilta on jo ensi torstaina (11.11.) ja silloin lavan ottaa haltuunsa British Standard feat. Jukka Gustavson. Be there or be square, see ya'!

Lumberjacks Down Home Kivessä 6.2.2020

Musiikki ei ole allekirjoittaneelle maailman tärkein juttu. On se kuitenkin sen verran tärkeää, että huonoja musiikillisia kokemuksia haluaa tietoisesti välttää ja esimerkiksi radion kuuntelu, eräitä pisteohjelmia lukuun ottamatta, kannattaa jättää suosiolla väliin. Mitä sitten tulee siihen antoisampaan musiikkiin, uuden sellaisen löytämiseen kannattaa joskus uhrata hieman, tai hieman enemmänkin, aikaa ja vaivaa. Onneksi on olemassa myös helpompia tapoja ja yksi helpoimmista on osallistua Jukka Mäkisen ja Blueslovers-yhdistyksen järjestämiin Down Home Kivi -iltoihin. Kymmenien ja taas kymmenien kokemieni keikkailtojen jälkeen olen pettynyt klubin ohjelmaan tasan puolitoista kertaa. Tuo puolikas tuli siitä, että illan pääartisti oli hyvä, mutta säestäjät olivat aivan väärässä paikassa.

Toisen kerran Kiven lavalle noussut Lumberjacks, Chef basso ja laulu, Urmas "Big Hand" Niemi kitara ja laulu, Jarkko "Kanttori" Salo koskettimet, haitari ja laulu ja Janne Käpylä rummut ja laulu, kuuluu itsestään selvästi niihin tapauksiin, joiden kohdalla ei ole epäilyksen häivääkään yhtyeen musiikin hyvyydestä ja antoisuudesta.

Lähes suoraan kansainvälisestä bluestapahtumasta Memphisistä Tampereelle saapunut kvartetti on erikoislaatuinen porukka missä tahansa maantieteellisessä mittakaavassa. Monet muuten erinomaisetkin juurimusiikkiyhtyeet, niin suomalaiset kuin ulkomaisetkin, ovat vaikeuksissa, kun puhutaan laulamisesta, mutta ei tämä nelikko, ei todellakaan. Kaikki neljä yhtyeen jäsentä laulavat ja sanalla sanoen komeasti. Kiven tämänkertainen keikka osoitti, että homma toimii entistäkin paremmin ja niin soolovokalisoinnit kuin stemmatkin sujuivat näiltä tukkijätkiltä selkäpiitä hivelevän nautittavasti.

Neljän vokalistin laulu toi iltaan runsaasti vaihtelua ja värikkyyttä ja samaa voi sanoa Lumberjacksien musiikista. Illan aikana reippailtiin läpi suurinpiirtein koko juurimusiikin kirjo. Bändi helli Kiven täyttänyttä yleisöä niin riipaisevalla bluesilla, railakkaalla rokkenrollilla, rennoilla New Orleansin rytmeillä, syvälle käyvällä soulilla kuin voimaperäisellä rytmibluussillakin ja mitä vielä, no reipasta cajunia ainakin. Välillä sitä huomasi miettivänsä, että onko tällainen tyylistä toiseen kiitäminen hieman liikaakin. Mutta ei, ei se ollut. Päinvastoin, ihan hemmetin hienoa.

Kuten laulukin, myös soittaminen sujuu ja sujui näiltä neljältä veljekseltä ensiluokkaisesti. Chefin ja Jannen pohjatyö oli vankkaa eikä grooven puutosta todellakaan ollut havaittavissa. Urmas ja Jarkko puolestaan irroittelivat kuudesta kielestään ja lukuisammista mustista ja valkoisistaan sellaisia kuvioita, että siinä musiikin rakastajan sydän lauloi korkeata veisua ja hallelujaa yhtä aikaa kovaa ja korkealta. Lumberjacks on mannaa taivaasta juurevan musiikin ystävälle. Kirsikaksi kakun päälle asetettiin yhtyeen jäsenten rennon viihdyttävä ja vahvasti huumoripitoinen juttelu kappaleiden välillä ja välittömän lunnollinen yhteys yleisön edustajien kanssa. Upea ilta, sata ja yksi jänistä!

Kiitoksia oikein tottajumalauta paljon Chef, Urmas, Jarkko ja Janne! Kiitoksen ansaitsevat myös Simo Savisaari parhaan A-luokan miksauksesta, Jukka Mäkinen ja Blueslovers ry. järjestämisestä ja tietenkin Heidi ja muu Kiven mahtava porukka huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

For the Love of Money

They Call Me Chef

Supernatural Love

I Got the Blues

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Teksti, videot ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words, videos and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers feat. Jukka Gustavson Down Home Kivessä 16.1.2020

Down Home Kiven juurimehutislaamo on jälleen tulilla ja vuosikymmenen viimeinen kevätsesonki polkaistiin käyntiin brittibluesin tahdissa. Sitä, ja muutakin mukavaa musiikkia, muun muassa sitä ”oikeata” Amerikan siniherkkua ja brittiprogea, tiristeli pannusta Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers feat. Jukka Gustavson. Aiemminkin Kivessä yleisön hurmannut yhtye esiintyi kokoonpanolla Ilkka Rantamäki kitarat, Hannu Sorsa koskettimet ja laulu, Harri Vainikka basso, Ville Vihonen rummut ja laulu ja Jukka Gustavson koskettimet ja laulu.

Kiven täyttäneen yleisön mielihyväksi viisikko viihtyi lavalla lähes kaksi ja puoli tuntia ja soitti kahdessa setissään yltäkylläisen annoksen 60- ja 70-lukujen tymäkintä rytmimusiikkia saarivaltakunnasta. Bluesin lisäksi noiden kultaisten vuosikymmenten edistyksellinen ja uusia uria avannut progressiivinen rock on vahvasti edustettuna bändin musiikissa. Ja mikäs siinä, tuosta musiikkigenrestä ei todellakaan ole ylitarjontaa suomalaisessa musiikkielämässä tänä päivänä ja se ansaitsee ehdottomasti tulla muistetuksi. Epäilemättä moni Kivessäkin olleista sai ensimaistiaisensa esimerkiksi sellaisesta yhtyeestä kuin Tempest, joka, vaikka julkaisi vain kaksi albumia 70-luvun alussa, on tärkeä kokoonpano ja kuuluu itsestään selvästi jokaisen itseään kunnioittavan musiikin rakastajan harrastuksen piiriin.

Porukan edellisen Kiven keikan johdosta odotukset illan suhteen olivat kohtuullisen korkealla ja ne täyttyivät täysimääräisesti ja ylittyivätkin. Maestro itse oli upeassa vedossa ja erilaiset kuusikieliset, lapsteeliä myöten, soivat herran käsittelyssä intensiivisen täyteläisesti. Sorsa ja Gustavson loihtivat koskettimistaan erinomaisen komeita kuvioita ja loistivat niin sooloissaan kuin osana kokonaissoundiakin. Myös rytmiryhmä onnistui mainiosti ja komppi oli tarkkaa ja luonnikkaasti svengaavaa. Yksi bändin parhaista puolista ja vahvuuksista oli sen kolme laulajaa. Niin Gustavson ja Sorsa kuin Vihonenkin ovat kaikki osaavia vokalisteja ja lauluvuoron kierrättäminen toi mainiota väriä ja vaihtelua musiikkiin.

Kokonaisuutena ilta oli erinomaisen onnistunut matka vuosikymmenten taakse brittiläisen rytmimusiikin parhaisiin vuosiin ja monelta yleisön edustajalta kuuli keikan jälkeen bändin juuri heittäneen parhaan keikkansa näillä kulmilla. En väitä vastaan.

Iso käsi Ilkka, Hannu, Harri, Ville ja Jukka, oli kivaa! Kiitos myös Mäkisen Jukalle ja Blueslovers ry:lle järjestämisestä, Savisaaren Simolle miksauksesta ja tietysti Heidille ja kumppaneille huollosta ja huolenpidosta.

Ensi torstaina (6.2.) Down Home Kiven kevään toisessa kokoontumisessa lavan ottaa haltuunsa toinen Kivestä ennestään tuttu yhtye. Suoraan Memphisin kansainvälisten blueskilpailujen kisalavalta Kiveen saapuu Lumberjacks! Porukan edellinen keikka Down Home Kivessä oli aivan perhanan komea ja epäilemättä herkkua on luvassa tälläkin kertaa. Be there or be square!

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com