Unna & Helge Tallqvist Band Down Home Kivessä 19.10.2023

 

Rytmimusiikin piirissä joistain henkilöistä muodostuu aina silloin tällöin eräänlaisia nuorten muusikoiden mentoreita, joiden toimintaan osallistuminen antaa aloitteleville soittajille ja laulajille tietoa ja kokemuksia viedä omaa artistin uraansa paremmin valmiuksin eteenpäin. Bluesin saralla yksi tunnetuimmista tapauksista on John Mayall, jonka korkeakoulussa 1960-luvulla saivat oppia muiden muassa kitaristit Eric Clapton, Peter Green ja Mick Taylor.

Suomessa tämän ansiokkaan toimintatavan on ottanut harteilleen huuliharpisti Helge Tallqvist ja nimenomaan ja erityisesti nuorten naisartistien kohdalla. Helge jos kuka on oikea henkilö tällaiseen toimintaan, sillä vuosikymmenien työ bluesin parissa on vahva meriitti ja mainittakoon, että mestari on huomioitu myös Blues Hall of Fame -jäsenyydellä ja Blueslovers ry:n Jemma- palkinnolla. Itse olen aikaisemmin saanut osallistua Ina Forsmanin ja Emilia Siscon yhteistyöhön Helgen ja hänen yhtyeensä kanssa.

Viime torstaina Down Home Kivessä tämä sarja täydentyi laulaja Unna Kortehiston ja Helge Tallqvist Bandin, Helge Tallqvist huuliharppu, Jonne Kulluvaara kitara, Jaska Prepula basso ja Mikko Järvinen rummut, keikalla.

Aina silloin tällöin jotkut bluespuristit ovat olleet pahoillaan Down Home Kiven tarjonnasta, joka ei aina ole sisältänyt puhdasta bluesia. Heille muistutettakoon, että Down Home Kivi on juurimusiikkiklubi ja tämä genre sisältää aika paljon muutakin kuin niitä perinteisimpiä sinisäveliä.

No tällä kertaa ei kenelläkään ollut varmasti valitettavaa tästä asiasta. Illan molemmat setit olivat bluesia alusta loppuun ja ilahduttavasti yleisö sai nautiskella sekä hitaasta että nopeammasta väännöstä. Unna osoittautui varsin hyväksi solistiksi ja hänen fraseerauksensa olivat kiitettävän luonnollisia eli mitään pakotettua rajuutta ei onneksi kuultu. Myös esiintyminen oli nuoreksi solistiksi oikein oivallista ja rentoa ja turhanaikuista yleisön hengen nostatusta ei iltaan sisältynyt turhan paljoa.

Mitä sitten tulee illan yhtyeeseen, niin tekijämiehiähän he ovat, joka tuli taas kerran todistettua. Jos näiltä kavereilta ei blues suju, niin sitten ei keneltäkään. Sekä Helge että Jonne saivat mukavasti soolotilaa ja hoitivat homman kotiin kympin arvoisesti turhia riehumatta. Jaska ja Mikko tekivät sen mitä pitikin tyylillä ja taidolla. Oikein mukava ilta hienon musiikin parissa.

Kiitos ja kumarrus Unna, Helge, Jonne, Jaska ja Mikko. Kiitokset myös miksaajalle hyvästä työstä, Jukka Mäkiselle ja Bluesloversin aktiiveille järjestämisestä ja Kiven henkilökunnalle huollosta ja huolenpidosta.

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Kokomo Kings Down Home Kivessä 5.10.2023

 

Kun Down Home Kiven ohjelmistot ovat vuosien varrella ilmestyneet, niin niissä esiintyneet ruotsalaiset kokoonpanot ovat herättäneet kahdenlaisia reaktioita.Jos kyseinen poppoo on aikaisemmin viihtynyt ja viihdyttänyt Kulttuuriravintola Kiven lavalla, on ensitunnelma riemastunut, "taas pääsee nauttimaan, jee!". Jos esiintyjä on ensikertalainen, niin mielen valtaa innokas odotus, "mitähän hienoa nyt koetaan?". Kumpaisessakin tapauksessa lopputulos on aina sama, "hitto vieköön miten hieno porukka!" On nuo ruotsalaiset vaan niin kovia.

Viime torstaina Tampereelle saapui yhtye, jonka Down Home Kivi -debyytti tapahtui huhtikuussa 2017 ja kyllä, korvien välissä pyöri tuo, "taas pääsee nauttimaan!". Kuusi ja puoli vuotta sitten Kokomo Kings, Martin Abrahamsson kitara ja laulu, Ronni Busack- Boysen kitara, jonka tilalla siis nyt Waldemar Skoglund, Magnus Lanshammar basso ja Daniel Winerö rummut heitti Kivessä erittäin kovan keikan, joten odotukset olivat varsin korkealla. Ja jos nyt spoileri sallitaan, niin ne täyttyivät täysimääräisesti!

Kokomo Kings ei ryhtynyt keksimään pyörää uudestaan, vaan oli koonnut kahteen settiinsä lähinnä kohtalaisen vauhdikasta ja tanssittavaa, omaa tuotantoa olevaa, perusjuurimusiikkia. Martin ja Waldemar antoivat kitaroidensa raikua erinomaisella intensiteetillä sekä putkella että ilman ja Magnus ja Daniel puolestaan pitivät homman selkeästi enemmän rollin kuin rokin puolella, groove man groove! Sekä korvaan että silmään pisti myös nelikon äärimmäinen tyylikkyys. Soitto ei karannut hetkeksikään holtittomaksi ja mitä taas tulee miesten pukeutumiseen, niin siitä voisi moni, sekä suomalainen että ulkomainenkin, artisti ottaa mallia. Kaksivärikengät, suorat housut ja kauluspaidat kertoivat selkeää kieltä yleisön kaikinpuolisesta huomioon ottamisesta ja näyttävät sitä paitsi kuvissa ja videoissa melkoisen paljon hienommilta kuin vanhat farkut ja nuhraantuneet t-paidat. Kokomo Kingsin musiikki ja keikka Down Home Kivessä oli täydellinen esimerkki asialleen hienosti omistautuneiden muusikoiden kympin arvoisesta onnistumisesta. Sata jänistä!

Tiedä sitten, sekoitetaanko Ruotsissa vesijohtoveteen muutama prosentti Mississippin virtausta, vai mistä johtuu se, että kaikki sieltä Down Home Kivessä vierailleet muusikot ovat aina olleet aivan älyttömän korkeatasoisia sekä muusikoina että esiintyjinä. On se ihme juttu.

Tack så mycket Martin, Waldemar, Magnus och Daniel, det var underbart! Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien puuhaihmisille järjestämisestä, miksaajalle hyvästä työstä ja tietysti kaikille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Drive-byLove Affair

It Ain't My House

Sugar Diet

She's Stealin' Candy

Jutussa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Lumberjacks Down Home Kivessä 21.9.2023

 

Kun puhutaan Suomen maantieteellisistä alueista, lääneistä tai maakunnista, niin moneen niistä, ja niiden asukkaista, liitetään ominaispiirteitä jotka ovat kuuluja kautta koko maan. Maantieteellisesti ja pinnanmuodostuksellisesti esimerkiksi Etelä-Pohjanmaa mielletään hyvinkin tasaiseksi alueeksi, jonka maisemaa hallitsevat laajat viljapellot. Jos puhutaan Suomen metsistä, niin harvalle tulee ensimmäisenä mieleen tuo "kaahean laakea aakea". Kyllä Etelä-Pohjanmaalla metsiäkin on ja todisteet siitä nähtiin Down Home Kiven syyslukukauden toisessa kokoontumisessa Kulttuuriravintola Kivessä, kun yleisön eteen nousi neljä eteläpohjalaista tukkijätkää eli blueskielellä Lumberjacks, Miikka "Chef" Kivimäki basso ja laulu, Urmas "Big Hand" Niemi kitara ja laulu, Jarkko Salo koskettimet, haitari ja laulu ja Janne "Milk Drinkin'" Käpylä rummut ja laulu. Jos on tukkijätkiä, täytyy olla metsiäkin MOT.

Kolmannen kerran Kiven juurimusiikkiklubilla esiintynyt kvartetti oli aikaisemmilla keikoillaan jättänyt erittäin positiivisen muistijäljen ja niinpä odotukset olivat kohtuullisen korkealla, eikä pettyä tarvinnut tälläkään kerralla.

Yhtye soittaa ja laulaa pääasiassa omaa materiaaliaan muutamilla hyvällä maulla valituilla lainoilla lisättynä ja merkille pantavaa oli, jälleen kerran, bändin settien laaja skaala genren sisällä. Yleisö sai nautiskella niin vauhdikkaista menopaloista kuin temporajoitteisista tunnelmoinneistakin ja poikettiinpa välillä New Orleansissakin, kun Jarkko kaivoi kaikkien iloksi haitarinsa esiin.

Soittopuolella ei jäänyt kenellekään epäselväksi, että lavalla oli aivan hemmetin kova porukka. Mieleen jäivät erityisesti Urmaksen riipaisevan tyylikkäät soolot illan hitaimmissa kappaleissa. Kun ohjelmisto on kunnossa ja soittokin kulkee, tulee väistämättä mieleen monen yhtyeen heikko lenkki eli se laulu. No, tämän ryhmän kohdalla voi laulusta antaa varovaisesti kouluarvosanan 10+! Jokainen nelikosta lauloi vuorollaan ykkösmikkiin ja kaikkien suoritus oli tasoa kiitettävä. Kun tähän vielä lisää korvia hivelevät stemmat, ei paremmasta ole väliä.

Lumberjacks oli edellä mainittujen ansioittensa lisäksi kiitettävän rento ja hyväntuulinen ryhmä lavalla ja loi täten Kiveen erinomaisen miellyttävän ja viihtyisän ilmapiirin. Sata jänistä!!!

Kiitos ja kumarrus Miikka, Urmas, Jarkko ja Janne, oli upea ilta! Kiitokset myös Jukka Mäkiselle ja BluesLovers ry:lle järjestämisestä, miksaajalle hyvästä työstä ja tietenkin Heidille ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

I Get Suspicious

Cherry Pie

I'm Your Shadow

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Ville Leppänen ja Käytetyt Miehet Down Home Kivessä 7.9.2023

 

Tiättekö mitä? Se on syksy taas ja sehän tarkoittaa juurevan musiikin ystäville paluuta Kulttuuriravintola Kiven katon alle Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaaman Down Home Kivi -juurimusiikkiklubin merkeissä. Alkutahdit kauden musisoinnille iskettiin viime torstaina kun Kiven lavan otti haltuunsa Ville Leppänen ja Käytetyt Miehet -niminen yhtye. Kokonnpanossa soittivat ja lauloivat Ville "Lefty" Leppänen kitara ja laulu, Pasi Ryökkynen basso, Juha Tanninen rummut ja taustalaulu, Risto Kumpulainen koskettimet, Veera Railio viulu ja taustalaulu ja Lena Lindroos taustalaulu.

Vaikka Lauri Viita totesikin romaanihenkilönsä suulla Entäs sitten, Leevi -teoksessaan "Kielen määrittelevä luonne ei sovellu musiikin kuvailemiseen.", niin tässä kuitenkin muutamia huomioita illan kulusta.

Itselleni, ja epäilemättä monelle muullekin paikalle saapuneista, keikka oli ensikosketus tähän kokoonpanoon ja niinpä ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut. Varsinaista bluesia ei illan aikana kuultu kuin toisen setin aloittaneessa, Villen soolona vetämässä kappaleessa, mutta menevää ja tunnelmallista meininkiä riitti ja monessa kappaleessa väijyi juureva pohjavierre. Esimerkiksi Villen isoäidistä kertova kappale "Elma" oli aivan hillitön New Orleans -tyylinen iloittelu.

Kuten tuo "Elma", myös kaikki muutkin keikalla esitetyt laulut olivat suomenkielisiä ja tämän bändin osalta se on epäilemättä aivan oikea ratkaisu. Ja kyllä, kyllä se ikioma äidinkielemme toimii erinomaisesti myös vaikkapa kaihoisissa kantriballadeissa ja tiukoissa rytmivedoissakin.

Hienon bändin hienoa musiikkia maustoivat Villen välitön jutustelu sekä kappaleiden väleissä että pari kertaa laulun aikanakin, mikä loi iltaan mukavan intiimin tunnelman.

Kuten sanottu, kaikki yhtyeen jäsenet ovat asiansa osaavia muusikoita ja erikseen täytyy mainita Veeran ja Lenan upea taustalaulu, joka nosti monet kappaleet aivan uudelle tasolle.

Oikein oivallinen aloitus uudelle Down Home Kivi -kaudelle.

Kiitos ja kumarrus Ville, Pasi, Juha, Risto, Veera ja Lena! Kiitokset myös Jukalle ja Bluesloversien toimijoille järjestämisestä, miksaajalle ja tietysti Kiven työläisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Bensiksen Elvis

Lehdenheittäjä

Telen takamikissä on rock 'n' rollin sydän

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Fuzzy Mama Down Home Kivessä 11.5.2023

 

Jo joutui armas aika, vaikka Suvivirsi ei soinutkaan viime torstaina Kulttuuriravintola Kivessä kun Jukka Mäkisen ja Blueslovers ry:n luotsaama Down Home Kivi -juurimusiikkiklubi vietti kevätlukukauden päättäjäisiä.

Suvi ja sen riemut otettiin vastaan sen sijaan tamperelaisen voimatrion vahvalla ja vakuuttavalla bluesmusiikilla. Fuzzy Mama, Tommi Laine kitarat ja laulu, Ville Lehtovaara rummut ja Mikko Löytty basso ja laulu, ei syystä tai toisesta ole vielä tuttu kaikille asian harrastajille, mutta maine ja kunnia nousi ainakin yhden pykälän torstaisen keikan ansiosta ja täydestä syystä. Kiveen olisi mahtunut enemmänkin yleisöä ja paikalle saapumatta jääneet voivat nyt potkia itseään takamuksille muutaman kierroksen Keskustorin ympäri. Kyseessä oli nimittäin ihan helvetin kova keikka, kevään top kakkoseen heittämällä!

Jokainen trion jäsenistä on soittajana huipputaitava ja mikä tärkeintä, erinomaisen tyylitietoinen ja rohkea muusikko. Yhdessä he muodostavat äärimmäisen tiukan ja huikean värikkään yhtyeen, joka tarjoilee keikoillaan makeimmista makeinta juurimehua piripintaan täytetyistä tuopeista. Kolmikolla on perinne hallussa erinomaisesti, mutta jokaisessa kappaleessa, joka Kivessä kuultiin, myös niissä klassikoissa, oli laulua sovitettaessa selkeästi tehty siitä nimenomaan Fuzzy Maman oma versio. Monesti kuulee näitä läpisoitettuja standardeja esitettävän ilman minkäänlaista omaa otetta ihan perusversioina ja se ei yleensä ole kovinkaan innostavaa. Tähän syntiin ei Fuzzy Mama syyllistynyt, ei todellakaan. Esimerkiksi Elviksen versiona tunnetuin Leiberin ja Stollerin Hound Dog oli ihan jotain muuta ja maistui todella hyvältä.

Aika monta kertaa tällainen kitara-basso-rummut -trio toimii täysin kitaran ja yhden miehen tai naisen vokalisoinnin ehdoilla, mutta tämänkin tradition Fuzzy Mama rikkoo onnistuneesti. Vaikka päällisin puolin Tommin upea kitarointi hallitseekin useimpia kappaleita, vähänkään tarkemmalla kuuntelulla Villen ja Mikon soitto on niin täynnä kaikenlaista hienoa, että pelkästä rytmiryhmästä puhuminen tämän kaksikon kohdalla lähentelee jo loukkausta. Olisi ollut erittäin kivaa, jos tällä keikalla olisi ollut kolme paria korvia, jotta jokaisen bändin jäsenen herkeämätön seuraaminen olisi ollut mahdollista. Musiikillisen kuulokuvan monipuolisuutta ei suinkaan vähentänyt sekään seikka, että vokalisoinnit oli jaettu Tommin ja Mikon kesken ja myös instrumentaaleja oli sopivasti joukossa.

Fuzzy Mama on perhanan hyvä yhtye ja Down Home Kiven keikka huikea kokemus! Sata jänistä!

Kiitos ja kumarrus Ville, Tommi ja Mikko! Kiitokset myös miksaajalle onnistuneesta illasta ja edelleen tästä illasta ja koko kevätkaudesta Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä ja tietenkin ja ennen kaikkea Heidille, Teemulle ja kaikille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta. Hyvää kesää, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Videot:

Hindustania Boogie

Scarecrowman

Gotta To Get Paid

Fuzzy Mama

Blogissa vain osa kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

Houserockin' Fenders ja Serko's Circuit Down Home Kivessä 4.5.2023

 

Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanotaan tutussa suomalaisessa sananlaskussa. Down Home Kiven tapauksessa tämä loppuminen on onneksi väliaikaista. Tämän kevään keikat ovat vähissä eli jäljellä on vain huomisen istunto, mutta koska ensi syksynä jatketaan, ei syytä epätoivoon suinkaan ole.

Viime torstaina sukellettiin sinisten sävelten mereen toiseksi viimeistä kertaa tällä kevätlukukaudella ja Kulttuuriravintola Kiven lavan ottivat haltuunsa kaksi paikallista yhtyettä.

Vikaeeraavana bändinä yleisön eteen nousi ensin Houserockin' Fenders, Jukka Lehto huuliharput, koskettimet ja laulu, Juhani Virtanen kitara, Jyrki Koskinen basso, Juha Väisänen rummut ja Mika Heikkinen saksofoni. Jo vuonna 1985 perustettu kokoonpano on varsin rutinoitunut ja tuntee lähinnä 50- ja 60-luvun keskitempoisesta rytmibluesista ja rokkaavammastakin sävelaarteistosta koostuvan materiaalinsa kuin omat taskunsa ja huomionarvoisesti siinä musisoi edelleen neljä alkuperäistä jäsentä. Ainoastaan fonisti Heikkinen on tuoreempi jäsen. Mitä sitten keikkaan tulee, niin jonkun verran terävämpääkin Houserockin' Fendersiä olen vuosien varrella kuullut. Osasyynä tähän vaikutti varmasti logistisista syistä johtunut lyhyt valmistautumisaika, joka harvemmin keikkailevilla yhtyeillä monesti näkyy ja kuuluu esiintymisessä. Tästä huolimatta kvintetti tarjoili kiitettävän kokoiselle yleisölle varsin mukavan ja tasapainoisen setin tuttuja ja tuntemattomampia juurimusiikin klassikoita ja näytti, että myös niin sanotut harrastajayhtyeet parhaimmillaan osaavat hommansa ja kykenevät välittämään musiikin syvimmän olemuksen yleisölleen. Aivan kelvollinen keikka.

Pienen tauon jälkeen löylykauhaan tarttui, toista kertaa Down Home Kiven historiassa, Serko's Circuit, Serko Nieminen huuliharput ja laulu, Pete Gröhn kitara, Jorma Tuohino rummut, Mika Sinisalo basso ja Valtteri Pärssinen saksofoni. Koskettimia lukuun ottamatta siis täsmälleen samanlainen asetelma kuin Houserockin' Fendersillä. Myös musiikin peruskaava pysyi hyvin samankaltaisena, rytmikästä bluesia ajoittaisilla rokkimausteilla. Vuonna 2017 perustettu yhtye on alusta asti ottanut homman ihan tosissaan ja se kuului selkeästi myös tällä keikalla. Homma pelasi kellon tarkkuudella ja huuliharpun, kitaran ja fonin soolot irtosivat vaivattomasti ja kiitettävällä intensiteetillä. Setti koostui lainoista eturivin artistien materiaalista ja mikä hienointa, Serkon kynästä, näin ainakin oletan, peräisin olevista originaaleista. Serkon mainion harpputyöskentelyn ja laulun lisäksi eniten huomiota kiinnitti Peten hieno irroittelu kitarallaan. Kaiken kaikkiaan oikein oivallinen keikka.

Kiitos Jukka, Juhani, Jyrki, Juha, Mika, Serko, Pete, Jorma, Mika ja Valtteri, oli mukava ilta.

Kiitokset myös Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä, miksaajalle onnistuneesta työstä ja tietenkin kaikille Kiven mainioille työläisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Houserockin' Fenders - Tin Pan Alley

Houserockin' Fenders - Rocket 88'

Serko's Circuit - Drinkin' Beer

Serko's Circuit - Elephant

Serko's Circuit - Christo Redentor

Blogissa vain osa illan kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.