Jo' Buddy's One Man Stomptet Telakalla 24.2.2023

 

Asioilla tapaa olla yleensä vähintäänkin kaksi puolta ja monesti negatiivisetkin jutut synnyttävät myös positiivisia tuloksia. Meksikolaiselta oluelta tai tamperelaiselta moottoripyöräporukalta, valitse mieleisin, nimensä lainannut pandemia oli monin tavoin ikävä ja hankala miljoonille ihmisille, mutta sen varjo loi ahdistuksen lisäksi myönteistäkin.

Suomussalmelta Tampereelle ja edelleen Lontooseen elämässään ja urallaan matkannut Jussi "Jo' Buddy" Raulamo on juuri julkaissut uusimman levynsä otsikolla Jo' Buddy's One Man Stomptet - Lockdown Sessions & Beyond Vol. 1 ja täten siis hyödyntänyt taakse jättämäämme, toivottavasti, ikävää aikaa.

Levyn jukaisukiertueen Tampereen keikka oli Kulttuuritalo Telakalla viime perjantaina ja ilahduttavan moni juurevan musiikin ystävä oli löytänyt tiensä juhlapaikalle.

Liki kaksituntinen keikka koostui luonnollisesti puhtaasti Jussin omasta musiikista ja tietysti uuden levyn kappaleet olivat erittäin hyvin edustettuina. Miehen itsensä mukaan karanteenin aikana syntyneitä lauluja on vielä sata kappaletta odottamassa julkaisua, joten ei tämä herkku ihan heti lopu, hyvä niin.

Koska korona rajoitti huomattavasti ihmisten välisiä kontakteja, päätti Jussi hoitaa homman kokonaan itse eli hän soitti tallenteelle kitaran ja laulun lisäksi niin toisen kitaran, basson, rummut kuin koskettimetkin. Mestarin itsensä lisäksi levyllä esiintyvät ainoastaan JD Harmo huuliharpussa kahdessa kappaleessa ja Masa Orpana soittaa saksofoniaan levyn päättävässä Lakewood Walk-biisissä. Myös keikan taustabändinä toimi siis tallenteelta Jo' Buddy!

Telakalle Harmo ei päässyt, mutta onneksi Orpanan Masan aikatauluun keikka sopi ja niinpä yleisö pääsi nautiskelemaan miehen aina niin maittavasta tuuttauksesta muutamassa kappaleessa.

Musiikillisesti illan aikana liikuttiin kiitettävän laajalla alueella. Vahvasti oli mukana tietysti Jussin suuri rakkaus New Orleans, jonka lisäksi musiikissa kaikui niin Jamaika ja Karibian alue yleensäkin kuin Afrikan pohjoisosien aavikkoblueskin. Rennosti groovia rytmibluesia ja tyylikästä meininkiä riitti tuutin täydeltä ja kirsikkana kakun päällä toimivat Jussin mainiot jutut laulujen välissä.

Miksauksesta vastasi ammattitaidolla Janne Tiikkainen ja ilta oli kaikinpuolin erinomaisen oivallinen ja tunnelmaltaan lämmin.

Kiitos ja kumarrus Jussi, Masa, Janne ja Telakan mukava henkilökunta.

Jutussa mainittu Jussin uusin levy kuuluu tietysti kaikkien itseänsä kunnioittavien musiikin ystävien levyhyllyyn ja sen voi tilata TÄÄLTÄ.

Bill Öhrström & Toni's Blues Band Down Home Kivessä 2.2.2023

 

Ruotsin ja Suomen välisistä yhteistyökuvioista on viime aikoina ollut runsaasti uutisia ja kaikenlaista spekulointia mediassa laidasta laitaan. Vähemmälle huomiolle on jäänyt jo pitkään jatkunut hedelmällinen yhteistyö musiikin, erityisesti juurimusiikin, saralla. Itse asiassa ainut julkaisu, joka Suomessa on asian huomioinut, on kunnianarvoisa Blues News ja siitä kaikki kunnia Finnish Blues Societyn tytöille ja pojille.

Ruotsalais-suomalainen symbioosi osoittautui jälleen kerran erinomaisen mallikkaaksi viime torstaina Down Home Kivessä, kun kevätlukukauden kolmannessa istunnossa lavalle nousi Bill Öhrström & Toni's Blues Band, Bill Öhrström laulu ja huuliharppu, Toni Salonen kitara, Timo Jaakola koskettimet, Ulf Fagerholm basso ja Tommi Salminen rummut.

Öhrströmin ura on vertaansa vailla niin pohjoismaisesti kuin maailmankin laajuisesti. Mainittakoon että esimerkiksi 60-luvulla [sic] miehen soittokumppaneihin kuuluivat muiden muassa sellaiset kaverit kuin Otis Rush, Taj Mahal, John Lee Hooker ja eräs Jimi Hendrix! Myös yhteistyö Jukka Tolosen kanssa kuuluu miehen ällistyttävään musiikilliseen historiaan. Soittohommien lisäksi Öhrström on toiminut musiikin tuottajana ja kaiken huipuksi hän perusti Tukholmaan Euroopan ensimmäisen psykedeelisen rokkiklubin nimeltään Filips vuonna 1967. Yksi nytkin paikalla ollut Down Home Kiven vakinaisista kävijöistä on muuten työskennellyt kyseisessä klubissa, ympäri käydään, yhteen tullaan. Luulisi, että tällaisten saavutusten jälkeen kiikkustuoli tuntuisi varteenotettavalta vaihtoehdolta tänä vuonna 80-vuotispäiviään viettäneelle veteraanille, mutta mitä vielä, vierivät kivet eivät sammaloidu, kuten tavataan sanoa.

Erittäin vetreässä kunnossa ollut Öhrström soitti, lauloi ja johti yhtyettä vakuuttavan varmoin ottein ja yksinkertaisesti hurmasi Kiven yleisön erittäin karismaattisella ja positiivisella olemuksellaan. Pelkästään miehen kappaleiden välillä kertomat mielenkiintoiset ja hauskat muistelot olisivat olleet pääsylipun arvoisia. 

Mitä sitten tulee Toni's Blues Bandiin, niin voi pojat! Kymmeniä ja taas kymmeniä hienoja keikkoja Down Home Kivessä kokeneena on pakko sanoa, että tämä suomalais-ruotsalainen kokoonpano nousi heittämällä kärkikymmenikköön. Rytmiryhmä hoiti hommansa atomikellontarkasti, ilman minkäänlaista turhaa kohkausta ja aivan huikealla groovilla. Timo koskettimiensa takana toi musiikkiin muhkeaa täyteläisyyttä ja sooloissaan svengasi kertakaikkisen upeasti. Kirsikkana kakun päällä oli Toni ja hänen kitaransa. Miehen soolot olivat erittäin intensiivisiä, niissä oli dramatiikkaa ja henkeä tavalla, jota kaikki sinänsä hyvätkin kitaristit eivät koskaan tavoita. Tekisipä mieleni mainita sana jumalaista ja mainitsenkin, huhhuh!

Kokonaisuutena Öhrströmin ja bändin keikka oli puhdasta volframikarbidia niin musiikin kuin tunnelmankin puolesta.

Niin se musiikki. No bluesia, tietenkin. Monipuolisesti vauhdikkaampia kappaleita ja sitä kuningaslajia, hidasta bluesia. Maukkaita lainakappaleita ja muikeita Öhrströmin omia sävellyksiä. Näistä aineksista valmistui erittäin täyteläinen juurimehupata, joka maistui Kiven täyttäneelle yleisölle ja täytti sielun hyvällä ololla. Toivon totisesti, että saisimme nautiskella tästä porukasta vielä toistekin. Sata ja yksi jänistä!

Tusen tack Bill, Ulf, Toni, Timo och Tommi, det var underbart! Kiitokset myös miksaajalle onnistuneesta illasta, Mäkisen Jukalle ja Bluesloversien aktiiveille järjestämisestä ja tietysti Heidille, Teemulle ja ja kaikille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

You're Losin' Me

Losing Hard

Lång väg utan slut

Mama blues

Blogissa vain osa illan kuvista. kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

    Vanhat työkaverit Bill (oikealla) ja Kari (keskellä). Vasemmalla Jukka Mäkinen, Down Home Kiven kantava voima.

Eeva Äärelä Band Down Home Kivessä 19.1.2023

 

Joulukuussa 2019 Eeva Äärelä Band suoritti ensivisiittinsä Down Home Kiven maankuululla lavalla ja näytti jo silloin, että Suomesta löytyy muitakin juurimusiikkia säveltäviä ja sitä kitaran ja vokalisoinnin kautta tulkitsevia naisia kuin se aina ja joka paikassa esillä oleva yksi ja sama. Hyvä niin. Tasan kolmen vuoden ja kuukauden jälkeen Äärelän johtama kvartetti nousi jälleen Kulttuuriravintola Kiven yleisön eteen. Hyvä niin. Rytmiryhmä oli uusiutunut ja tällä kertaa basson varressa oli Jari Heino ja rummuissa Mikael Seire. Kitaraosasto oli entisellään eli Eeva Äärelä kitara, lap steel ja laulu ja Harri Louhensuo kitara.

Yhtyeen ohjelmisto koostui pääasiassa Eevan säveltämästä ja sanoittamasta materiaalista ja muutamista pieteetillä valituista lainakappaleista. Erityisen ilahduttavaa on se, että Eeva tekee tekstinsä nykyään suomeksi, vaikkei se, tietenkään, joitain puristeja miellytäkkään. Kysymys kuuluukin, saako blues uudistua? Jos pidetään oikein tiukasti kiinni perinteistä, niin eipä tänä päivänä elävää bluesia missään kuulisikaan. Niinkö sitten olisi hyvä, mitä häh?

Suomeksi esitettyä juurimusiikkia kuulee vieläkin hyvin vähän verrattuna siihen englanninkieliseen. Niinpä vertailua tulee väkisinkin tehtyä ja monesta Eevan tekstistä tuli selkeästi mieleen tamperelainen kokoonpano Blues Funnel ja heidän hienot suomalaiset bluesinsa. Esimerkiksi upea "Ajan kysymys vain" toimisi täydellisesti myös mainitun pirkanmaalaisen yhtyeen ohjelmistossa.

Kuten jo mainitsin, yhtyeen rytmiryhmä on uudistunut, eikä tästä nykyisestäkään ole mitään poikkipuolista sanomista, päinvastoin. Sekä Jari että Mikael hoitivat tonttinsa kiitettävällä tarkkuudella ja groovilla ja loivat näin erinomaisen pohjan Eevan ja Harrin sooloille ja Eevan laululle. Pitkän linjan kitaristina tunnettu Harri ihastutti yleisöä kerta toisensa jälkeen mainiolla soitannallaan ja mitä taas tulee Eevaan, niin täytyypä sanoa, että eteenpäin on menty isoilla askelilla.Vaikka jo kolme vuotta sitten diggailin hänen soittoaan ja lauluaan, niin varsinkin laulun osalta kehitys on ollut korvinkuultavaa. Sekä nuotit että fraseeraukset olivat kohdallaan. Myöskin kaikki kuusi kieltä soivat sekä säestyksessä että sooloissa nautittavalla intensiteetillä.

Eeva Äärelä Band ei ole puhdas blues-yhtye, mutta sen kaikissa kappaleissa on vahva juurimehun aromi ja ehkä paras luonnehdinta olisikin sinisävytteinen americana. Hyvä niin.

Kaiken kaikkiaan Eeva Äärelä Bandin toinen vierailu kaupungin, tai ehkäpä koko maan, parhaassa blues-klubissa oli erinomaisen nautittava kokonaisuus ja toivoa sopii, että tulevaisuudessakin pääsisimme nauttimaan yhtyeen elävästä musiikista. Levykin on kuulemma tulossa ja hyvä niin.

Kiitos ja kumarrus Eeva, Harri, Jari ja Mikael. Kiitokset myös miksaajalle onnistuneesta illasta, Mäkisen Jukalle ja BluesLovers ry:n toimijoille järjestämisestä ja tietenkin Heidille, Teemulle ja muille Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Videot:

Ajan kysymys vain

Reissunaisen blues

Se naista syö

Rock Me Right

Blogissa vain osa kuvista, kaikki kuvat TÄÄLLÄ.

The Gin Mill Trio ja KallaBlöös Down Home Kivessä 8.12.2022.

 

Kun puhutaan musiikista, tai itse asiassa mistä tahansa asiasta elämässä, on monipuolisuus ja vaihtelu se kuuluisa suola, jolle kaikki maukkaus ja maistuvuus perustuu. Olen monesti jo aiemminkin kirjoittanut tästä asiasta, mutta kerta kiellon päälle eli yksi Down Home Kivi -bluesklubin parhaista puolista on sen kiitettävän monipuolinen anti juurimusiikin saralla. Blues ei ole sitä taikka tätä, vaan se on sekä sitä että tätä.

Erinomainen esimerkki tästä monimuotoisuudesta oli viime torstaina vietetty syyslukukauden viimeinen istunto Kulttuuriravintola Kivessä. Kyseessä oli niin sanottu Double Whammy Night eli pirkanmaalaisille musiikin ystäville oli tarjolla kaksi kokoonpanoa ja mikä ilahduttavinta, toisistaan täysin poikkeavia sinisävelten käsittelijöitä.

Ensimmäisen puoliajan musiikista vastasi The Gin Mill Trio, Petteri Karkkila laulu ja cocktailrummut, Eero Vaajoensuu kitara ja Mika Liikari kontrabasso. Hyvin monipuolisesta, sekä omasta että lainatusta, materiaalista koostunut setti oli mainio näyte siitä, kuinka hyvinkin tunnettujen mestareiden, kuten esimerkiksi Bo Diddley, Lightning Slim ja Howlin' Wolf, musiikista löytyy uusia ulottuvuuksia kunhan asiaan paneudutaan ennakkoluulottomasti ja suurella sydämellä. Erityisesti bändin setissä allekirjoittanutta ilahduttivat vauhdikkaiden menopalojen joukkoon sijoitetut pari mainion rentoa jazz-tyylittelyä. The Gin Mill Trio ei todellakaan ole vain se yksi blues-bändi muiden joukossa, vaan omaa linjaansa johdonmukaisesti noudattava yhtye, jonkalaisia soisi olevan enemmänkin niin juuri- kuin muussakin musiikissa. Mainio keikka!

Settien välissä oli vuorossa vuoden 2022 Jemma-palkinnon jako, mutta onnettomien sattumien johdosta eivät paikan päälle olleet päässeet sen kummemmin palkittu kuin palkintokaan, joten juhlamenot rajoittuivat BluesLoversien puheenjohtaja Timo Haapasen lukemaan Marko Ahon tekstiin palkinnonsaajan meriiteistä. Vuoden 2022 Jemma-palkinnon saaja on pitkän linjan bluesmuusikko, bändi(e)n johtaja ja huuliharpun mestari Helge Tallqvist. Onneksi olkoon, oikeaan osoitteeseen meni!

Jos ensimmäisellä puoliajalla yleisöä vietiin tyylikkäällä svengillä aina juurevan musiikin juurille asti, niin illan pisti sitten pakettiin aivan erilainen akti.

KallaBlöös on yhtye, jonka juuret ovat Raumalla, vaikka nykyään trion jäsenistä vain rumpali Vilho Voutilainen asuu edelleen siellä. Bändin kitaristi, laulaja ja käsittääkseni musiikin pääasiallinen tekijä Jere Kalla vaikuttaa Tampereella ja basisti Mikael Alakruuvi on ajautunut Turkuun.

Merkille pantavaa yhtyeen musiikissa on sen sataprosenttinen omavaraisuus, mikä on aina kunnioitettavaa. Musiikillisia vaikutteita ovat Jere ja bändi ottaneet 60- ja 70-luvun bluesvaikutteista rokkia esittäneiltä yhtyeiltä. Selkeästi KallaBlöösin musiikkiin vaikuttaneista nimistä voisi mainita esimerkiksi sellaiset suuruudet kuin Cream, Free, Ten Years After ja Rory Gallagher. Ei ollenkaan huonoja esikuvia! Bluesrock oli siis johtotähti ja kyllähän se komeasti soikin. Kitarasoolot olivat täyttä asiaa, Jeren laulu asiaankuuluvan raakaa ja meininki muutenkin sopiva sekoitus rankkaa bluessävytteistä rokkia ja hengähdystaukoja yleisölle tarjonneita rauhallisempia tunnelmointituokioita. Mainio keikka!

Illan miksauksesta vastasi Jussu ja lopputulos oli parasta A-luokkaa, kiitos!

Kiitos ja kumarrus Petteri, Eero, Mika, Jere, Mikael ja Vilho. Kiitoksen ansaitsevat tästä illasta ja koko syksystä myös Jukka Mäkinen buukkauksista, Blueslovers käytännön järjestelyista ja tietenkin erityisesti Heidi, Teemu ja koko Kiven muu ihana henkilökunta huollosta ja huolenpidosta!

Videot:

The Gin Mill Trio - Atomic Cocktail

The Gin Mill Trio - I Feel Like Steppin' Out

The Gin Mill Trio - Star Bootlegger

The Gin Mill Trio - Maggie Campbell Blues

KallaBlöös - Honey Bee

KallaBlöös - I Know (Yeah)

KallaBlöös - Oh Lord

KallaBlöös - That Won't Do

Blogissa vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.

Knock-Out Greg & The Scandinavian Blue Flames Down Home Kivessä 24.11.2022

 

Down Home Kivi teki sen jälleen! Edellisen, amerikkalais-suomalaisen, klubi-illan jälkeen tuntui, että nyt on nähty ja kuultu se tämän vuoden paras ja viihdyttävin keikka Kulttuuriravintola Kivessä. Olisihan se tietysti pitänyt arvata jo menneiden vuosien perusteella, että kun tulossa oli vielä ruotsalainen porukka suomalaisella huippukitaristilla, ei kaikkia kortteja oltu vielä käännetty.

Knock-Out Greg & The Scandinavian Blue Flames, Greger Andersson huuliharppu, laulu ja kitara, Tomi Leino kitara, Fredrik von Werder koskettimet, Marcus Andersson rummut ja porukan vakinaista basistia, Lars Näsmania, tuurannut Urban Hed kontrabasso, pistivät pakan ihan uuteen järjestykseen.

On se kyllä ihmeellistä, miten Ruotsista löytyykään näin paljon ihan maailman huipputasoa edustavia juurimusiikin tekijöitä. Vuosien varrella Kivessä on esiintynyt melkoinen määrä länsinaapureiden muusikoita ja järjestään kaikki ovat olleet ihan hemmetin kovatasoisia. Kateeksi käy. Hienoa on se, että pirkanmaalaisetkin asian harrastajat ovat päässeet nauttimaan näiden taitureiden esityksistä kerta toisensa jälkeen. Kiitos ja kumarrus siitä Jukka Mäkiselle ja BluesLoverseille.

Greger mainitsi jossain välissä, että hän tapasi Sven Zetterbergin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana ja että hän on kaikesta osaamisestaan velkaa tälle bluesin kuninkaalliselle. Zetterbergin vaikutus kuuluikin monella tapaa illan aikana ja se ei tietenkään ole ollenkaan huono juttu. Päällimmäisenä se näkyi musiikin monipuolisuudessa. Ohjelmisto koostui hitaan bluesin ja vauhdikkaiden menokappaleiden lisäksi myös niistä sielukkaista soul-vedoista, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä kaikkiin niitä Zetterbergin keikoilla kuulleille. Esimerkiksi bändin tuore julkaisu I'm Your Man oli ihan huikean intensiivinen ja upea kappale ja esitys. Ohjelmistoon kuului myös yksi Zetterbergin kappale kunnianosoituksena mestarille ja kyllähän Further Information soi todella hienosti.

Illan musiikillinen anti oli todellakin kiitettävän monipuolinen ja sisälsi sekä klassikoita että bändin omaa tuotantoa ja vaikka pääosassa oli luonnollisesti Gregerin mahtavaakin mahtavampi harpunsoitto ja erinomainen vokalisointi, ei Tomin kitaran soitto jäänyt milliäkään vaan oli sitä tuttua huikeaa Tomia niin upeissa sooloissa kuin erittäin tyylikkäässä ja mielikuvituksekkaassa säestyksessäkin. Jälleen kerran kiinnitin erityistä huomiota tuohon säestykseen. Miten joku osaakin homman niin hienosti, että onnistuu jopa varastamaan huomion itselleen toisen komean soolon aikana. Käsittämätöntä! Muutamassa kappaleessa Greger tarttui myös kitaraan, joka ohimennen sanottuna oli sekin samanlainen, ainakin ulkonäöltään, kuin Zetterbergillä, ja ihan hienosti homma hoitui mieheltä myös kuusikielisellä. Fredrik on vieraillut monesti Kiven illoissa ja hänen soittonsa oli odotetusti erittäin hienoa sekä teknisesti että tyylin puolesta. Hieman enemmän soolotilaa olisin tälle armoitetulle tyyliniekalle suonut, mutta hyvä näinkin. Gregerin pikkuveli Marcus rummuissa ja Larsia vikaeerannut Ubbe bassossa hoitivat oman hommansa kertakaikkisen upeasti ja erityisesti Ubben huikea soolo kappaleessa You Got To Lose jäi mieleen.

Kun tähän kaikkeen lisää vielä bändin silminnähden hyväntuulisen henkilökemian ja esiintymisen varmuuden ja rentouden, voi lopputoteamuksena sanoa illan olleen tämän vuoden kovinta kamaa Down Home Kivessä. Herrasmiehet Ruotsista ja Suomesta tekivät sen taas. Knock-Out!

Tack så mycket Greger, Tomi, Fredrik, Marcus och Ubbe, det var underbart! Kiitokset myös miksaajalle onnistuneesta suorituksesta, Jukalle ja BluesLoversien aktiiveille järjestämisestä ja tietenkin Heidille, Teemulle ja kaikille muillekin Kiven ihanille ihmisille huollosta ja huolenpidosta.

Ensi torstaina (8.12.) selviää sitten tämän vuoden Jemma-palkinnon saaja vuoden viimeisessä istunnossa Kiven sisässä. Jännitys kohoaa... Esiintymässä kaksi ensimmäistä kertaa Kiven sisään joutuvaa ryhmää, The Gin Mill Trio ja KallaBlöös. Luvassa monipuolista juurimehua, jännitystä ja mukavaa yhdessäoloa. Be there or be square!

Videot:

Can't Hold Out Much Longer

Going Fishing

Mellow Down Easy

Turn Your Damper Down

Tässä vain osa illan kuvista. Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.